1.6.2016

Carlos Ruiz Zafón - Marina


"Marina sanoi minulle kerran, että muistaisimme 
vain sen, mitä ei koskaan tapahtunut."
kirjan alku

Kokonainen vuosi on kulunut ilman Carlos Ruiz Zafónin kirjan lukemista, joten nyt oli pakko uhrata luettavaksi viimeinen lukematon: Marina. "Tuulen varjon nuorena nukkunut isosisko." Marina on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta ei se ihan pienimmille sovi ja luulen, että aikuiset lukijat sen sijaan voisivat hyvinkin tästä nauttia. Minä ainakin tykästyin. Enemmänkin.

Livahdettuaan eräänä päivänä sisäoppilaitoksesta harhailemaan Barcelonan kaduille Óscar Drai tutustuu Marinaan ja tämän erakkomaiseen isään. Óscar rakastuu Marinaan korviaan myöten, mutta tytöllä ja tämän isällä on synkkä salaisuus.

Marina vie Óscarin vanhalle hautausmaalle, jonka nimettömällä haudalla vierailee säännöllisesti salaperäinen, mustiin verhoutunut nainen. Nuoret seuraavat naista, joka johdattaa heidät Barcelonan unohdettuihin kortteleihin ja historiaan hautautuneen mysteerin jäljille. Óscarin ja Marinan yksitoikkoinen elämä muuttuu vaaralliseksi seikkailuksi. Takakansi

Marina ja hänen isänsä ovat mielenkiintoisen mystisiä henkilöitä, jotka asuvat vanhassa kartanossa. Heistä tuli samanlainen fiilis kuin aikoinaan Charles Dickensin Loistavan tulevaisuuden Estellestä ja neiti Havishamista. He eivät tunnu olevan tästä maailmasta. Koko kartano on kuin portti johonkin toiseen ulottuvuuteen. Lempeä isä ja salaperäinen Marina. Marina joka johdattaa Óscarin elämänsä hurjimpaan seikkailuun. Maan alla on toinen todellisuus: karu ja rujo. Kauhu on kirjassa läsnä.

Huumaavan seikkailun lisäksi Marina onnistui koskettamaan. Sen kaunis, mutta voi, niin surullinen loppu toi silmäkulmaan pienen kyyneleen. Kirja tarttuu nuoreen rakkauteen, keksimisen hurjaan vimmaan sekä kuolemaan ja petokseen.

"Täällä on satojen ihmisten muistot, elämät, tunteet, haaveet, heidän poissaolonsa, toteutumatta jääneet unelmat, pettymykset, petokset sekä koko elämän myrkyttäneet, vastakaikua vaille jääneet rakkaudet... Kaikki se on täällä, ikiaikaisena vankina."

Pidin muuten siitä, että kirjan juonikuvaus olikin laitettu yllättäen takakannen liepeeseen, joten sitä ei ollut pakko lukea. Itseltäni se jäi lukematta, kun en sitä huomannut ja hyvä niin. Välillä on kivaa, kun ei erityisemmin tiedä tapahtumista. Zafonin kirjojen kannet ovat yhteneväisiä keskenään ja todella kauniita ja tarkoitukseen sopivia.

Tiedättekö sen kamalan tunteen, kun mitään kirjaa ei ole enää lukematta joltain kirjailijalta. Minulla on pieni kriisi päällä. Samasta syystä olen John Irvingin kirjoja säästellyt ja häneltä on sentään suomennettu paljon enemmän. Uusintakierroksen voi onneksi aloittaa milloin vain.

PS. Halti valloitettu!
_______

Carlos Ruiz Zafón - Marina
(Marina, 1999)
Otava, 2013
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★½

6 kommenttia:

  1. Jaan rakkautesi Zafónin kirjoihin. Tartuin ensimmäisenä Enkelipeliin kirjan nimen perusteella ja myös takakansitekstin perusteella, jossa luvattiin kauhua, jännitystä ja rakkaustarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zafónin kirjoissa on sitä jotain<3 Maaginen realismi vetoaa hyvin paljon, joten se on varmasti yksi syy.

      Poista
  2. Oho, onko tämä todella luokiteltu nuortenkirjaksi? Noh, niin tai näin, täämä on kyllä hyvä. Suosikkini on kuitenkin Tuulen varjo. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan ymmärrän luokituksen, päähenkilöt ovat kuitenkin nuoria, mutta Marinan tapauksessa määritelmä tuntuu liian ahtaalta. Tuulen varjo on myös minun lemppari<3

      Poista
  3. Onnittelut Haltista! Minulla on menossa vasta toinen kirja, mutta kesällä on toivottavasti spurtti luvassa. :) Tykkäsin Marinasta, ja totta, harmi kun minullakin on kaikki Zafonin suomennokset luettuna. Enkelipelin uusintaluku kyllä houkuttelee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos:) Kaikki listalta luetut kirjat on kotiinpäin, oli niitä sitten yksi tai kymmenen. Minä voisin Tuulen varjon lukea, kun se on ainut, jota en ole blogiin tuonut.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...