24.5.2017

Han Kang - Vegetaristi


Ihastusta, inhoa, hämmennystä... Vegetaristista on moneksi. Mitäänsanomattomaksi en voi uskoa kenenkään lukukokemuksen jäävän, vaan Vegetaristi kyllä kaivaa tunteet lukijalta esiin. Aivan varma en ole siitä mitä juuri tuli luettua, mutta jotain kaunista ja kauhistuttavaa ainakin. Eikö kirjallisuuden hienoimmillaan tulisikin herättää ajatuksia?

Takakannesta: Yeong-hye on vaatimaton ja vaitonainen nainen, joka elää perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Hän on aina taipunut muiden tahtoon, kunnes hän alkaa nähdä brutaaleja painajaisia ja päättää lopettaa lihansyönnin. Näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin ennen niin seesteiseen elämään. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa eivät ratkaisua hyväksy, ja heistä jokainen yrittää pakolla saattaa asiat takaisin raiteilleen, entisenlaisiksi. Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat kuitenkin saavuttamattomissa.

Yeong-hyenin aviomies on tyytyväinen tavalliseen vaimoonsa (lue rivien välistä: mitättömään), jonka passiivisuus miellyttää. Vaimolle ei tarvitse esittää parempaa ihmistä kuin onkaan. Yeong-hyen ei ole puoleensavetävä, muttei hänessä ole huonojakaan puolia, joten naimisiin vaan. Kunnes eräänä aamuyönä mies löytää hänet jääkaapin edestä ja asiat muuttuvat. Mies saa hävetä vaimoaan sosiaalisissa tilanteissa, sillä tämä ei suostu käyttämään rintaliivejä. Myöhemmässä vaiheessa vaatteetkin tuntuvat turhilta.

Langolle Yeong-hyen edustaa uutta inspiraation lähdettä, sillä taiteilijalla on ollut hiljaisempi kausi. Hän saa kuulla Yeong-hyenin mongoliläiskästä ja saa siihen pakkomielteen. Tämä kirjan toinen osa hyvin eroottissävytteinen kukkine ja vartalomaalauksineen. Yeong-hyenin sisar on henkilöistä samaistuttavin, eikä yhtä vastenmielinen kuin edelliset. Lapsena hän on huolehtinut kotitöistä ja laittanut ruokaa, ja näin ollen säästynyt isänsä lyönneiltä toisin kuin Yeong-hyen. Sisko ei ole ollut onnellinen miehensä kanssa ja tässä kolmannessa osassa kirjaa, mies onkin häipynyt kuvioista. Sisko pohtii olisiko voinut tehdä jotain toisin, jotta asiat eivät olisi tulleet siihen pisteeseen, että Yeong-hyen näännyttää kroppansa ja kuihtuu.

"Valo, joka siilautui sisään isosta ikkunasta ja hajosi pienen
pieniksi säteiksi, ja kaunis vartalo, jossa niin ikään oli käynnissä
jatkuva hajoamisprosessi, vaikka sitä ei voinut silmin havaita..."

Oli todella inhottavaa lukea kuinka muut yrittävät pakottamallakin vaikuttaa Yeong-hyeniin, eivätkä edes yrittäneet ymmärtää tämän näkökantaa. He luulevat, että heillä on määräämisvalta toiseen ihmiseen, vaikka naisellakin on oikeus omaan kehoonsa. Vegetaristi on kirja erilaisuudesta, muista poikkeavuudesta, mutta jättää myös pohtimaan missä menee raja normaalin ja mielisairaan välillä.

Lukija muodostaa kuvan Yeong-hyenista vain muiden henkilöiden silmien kautta, päähenkilön päänsisälle emme pääse pujahtamaan - ehkä ahdistavuus olisi iskenyt siinä vaihessa kuvaan, vaikka Yeong-hyenin brutaaleista unista saadaankin esimakua. Teksti on vastapainoksi tyyntä ja vähäeleistä, tarina väkevä ja raaka. Moniulotteisena se tarjoaa työkalut laajoihinkin tulkintoihin, varsinkin jos eteläkorealainen kulttuuri olisi tutumpi. Ei ole ihme, että Vegetaristi sai Booker-palkinnon vuonna 2016.

_______________________

★½
Han Kang - Vegetaristi
(채식주의자, 2007)
Gummerus, 2017
Kirjastosta

21.5.2017

Horroksesta herääminen

Blogini on ensimmäistä kertaa melkein neljän vuoden jälkeen vaipunut pieneen hiljaiseloon. Mutta vain hetkeksi. Hengissä on tähän asti pysytty pelkkää julkaisua odottaneiden avulla. Normaalisti postaan hyvin tiheään tahtiin, neljäkin kertaa viikossa parhaimmillaan. En ole sitten huhtikuun saanut luettua juuri mitään loppuun (paria gossipia lukuunottamatta). Uusia olen aloittanut hermostuksissani ihan liikaa.

Tietokoneen ulkopuolinen elämä on lohkaissut ison osan aikaani, eikä keskittymiskyky ole yksinkertaisesti riittänyt lukemiseen. Asiat ovat nyt selkiytymässä (uusia, hyviä tuulia puhaltaa!), joten lukeminenkin tuntuu taas hyvälle. Ehti vähän tulla myös omaa blogia ikävä ja näiden kuulumisten myötä haluan esitellä tällä hetkellä kesken olevat kirjat.


Uuden nimen tarina 
Ollut jo jonkin aikaa - pääsiäisestä varmaan - kesken , mutta näin surkealla keskittymiskyvyllä en kirjaa halua pilata vaan jatkan skarpinpana. Kolmasosa luettu ja vaikuttaa yhtä hyvältä kuin ensimmäinenkin osa!

Therese ja Isabelle 
Matkalukeminen loppui traagisesti kesken ja nappasin vaihtohyllystä ainoan kiinnostavan kirjan, joka oli itseasiassa nimenä tuttu, joten jollain lukulistallani varmasti ollut. Tämä on nopeasti luettu, mutta taidan pihdata lopullisen postauksen Prideviikolle.

Gossip Girl 3: Kaikki kuuluu minulle
Tämä sarja on ollut siis ainoa, jonka kanssa olen edistynyt näiden parin kuukauden aikana. Nostalgiahuuma. 💋


Graniittimies
En tiedä olenko jo jäänyt jälkeen 100 suomalaista -haasteesta - siltä vähän näyttää, kun nytkin on luettavana vain ulkomaalaisia - mutta onneksi on tämä yksikin kesken 😄 Todella kiinnostavan oloinen ainakin näin alla sadan sivun jälkeen.

Hyvien ihmisten juhla
Alunperin minun piti lukea Torstai on toivoa täynnä, joka kyselyssäni oli saanut eniten ääniä, mutta tajusin onneksi prologin lukemisen aikana, että Hyvien ihmisten juhla on ikää kuin "aloituosa" sille, joten lukaisenpa nyt sitten molemmat samantien. Onkin ollut ikävä Steinbeckiä ❤

Muumipapan urotyöt
Muumikirjat ovat mainio lääke jukujumiin ja ihanaa palata näiden tarinoiden ääreen, vaikka edellisestä kerrasta ei nyt niin kauheasti ole aikaa. Kymmenen vuotta..? Haha.

Harry Potter ja kirottu lapsi 
Myös tämä on innostanut taas lukemaan ja olen koko ajan vain enemmän innoissani kesäsuunnitelmistani joihin kuuluu mm. kuvitettujen Pottereiden lukeminen. Kirotun lapsen pariin palaan seuraavana, joten adiós - lukeminen kutsuu!


Parvekelukemisen kausikin on avattu, ihanaa kesä!🌺

16.5.2017

Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa


"Pitäisi jatkaa jo matkaa, mutta minun on
pakko seisahtua hetkeksi katselemaan."
kirjan alku

Melkein tasan vuosi sitten nautiskelin Korppinaisista ja nyt luettavana oli sarjan vahva päätösosa Veri joka suonissasi virtaa. Periaatteessa osat voi lukea itsenäisinä teoksina lähtien Yö ei saa tulla -kirjasta, mutta minä olen tykännyt lukea ne näin ilmestysmisjärjestyksessä.

Takakannesta: On syksyinen aamu Helsingissä, kun Johannes Heinosen kelloliikkeen lattialle tuupertuu luonnottoman kalvakka nuorukainen. Käy ilmi, että mies on lähtenyt Romaniasta, paennut salaperäisestä laitoksesta, jonka toiminnasta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Johannes saa kuulla kauan sitten kadonneen rakastettunsa olevan samassa laitoksessa, ja hän päättää matkustaa Romaniaan etsiäkseen naisen käsiinsä.

Veri joka suonissasi virtaa -kirjan inspiraationa toimii Bram Stokerin Dracula ja siitä tai jostain muusta johtuen luin kirjaa yleensä iltaisin. Se olikin paras tapa virittäytyä tunnelmaan ja Johanneksen synkkään matkaan ja hänen pimeään sisäiseen sielunmaisemaansa. Tätä postaustakin on hyvä kirjoittaa illan pimentyessä.

Johanneksella ja hänen vaimollaan Hannalla on ollut kaksi lasta, mutta toinen heistä on menehtynyt. Johannekselle Aaro on kuitenkin läsnä. Hän ei ole saanut käsiteltyä suruaan ja moneen otteeseen parjaa itseään siitä ettei ollut paikalla. Avioliittokaan ei ole vankalla pohjalla. Johannes ei ole kyennyt unohtamaan Aaloa, elämänsä todellista ja ainoaa rakkautta ja kuullessaan Aalon olevan Romaniassa ei hänen tarvitse kauaa miettiä matkalle lähtöä. Seuraa hän saa yllättävältä taholta, kun tiet kohtaavat ensimmäisestä kirjasta tutun hahmon kanssa.

Veri joka suonissasi virtaa on synkkä, täynnä surua ja ahdistavuutta. Se on toki kauhutarina, mutta pelätä ei tarvitse. Jännittäväksi asiat kyllä kehkeytyivät ja oikeastaan varsinkin loppuosa pitäisi lukea putkeen, sillä oli inhottavaa keskeyttää jännitysnäytelmä ja jättää Johannes yksin selviytymään tietämättä mihin suuntaan juoni on menossa. Todellisuuteen sekoittuu muita elementtejä, tummia sävyjä ja mielen monimutkaisuutta.


"Minun maailma on ollut jo valmiiksi julma ja järjetön. Minun vereni
on kyllästetty surulla. Kuolemakaan ei ole vapautus, ei todellakaan.
Se on vain ovi toiseen, yhtä hirvittävään paikkaan."

Tämän postauksen kirjoittaminen on ottanut aikansa, sillä tuntuu etten saa sanoilla kirjoitetuksi kirjan huikeaa, intensiivistä tunnelmaa ja kaikkia niitä asioita joista pidin. Kirja jatkaa sitä vahvaa linjaa minkä Yö ei saa tulla pari vuotta sitten aloitti. Nyt jään innolla odottamaan mitä Tiina Raevaara meille lukijoille seuraavaksi tarjoilee ja jos olo käy liian malttamattomaksi voin onneksi korkata vaikka Hukkajoen tai Eräänä päivänä tyhjä taivas -kirjan.

____________________________________________


Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa
Like, 2017
Omasta hyllystä

10.5.2017

Jacqueline Wilson - Tracy Beaker x3


Jacqueline Wilson on tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija, joka käsittelee kirjoissaan vaikeitakin aiheita, mutta ei ollenkaan ahdistavalla tavalla. Tracy Beaker kirjojen kuvituksista vastaa tuttuun tapaan Nick Sharratt. Luin kaikki sarjan kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä oli uudelleenlukuja ja viimeisimmän osan ostin juuri Akateemisesta ja luin ensimmäistä kertaa.

Tähdeksi syntynyt aloittaa sarjan 10-vuotiaasta Tracystä, joka asuu lastenkodissa, mutta omasta mielestään vain väliaikaisesti, sillä hän odottaa kauniin Hollywood-tähti äitinsä tulevan hakemaan häntä hetkenä minä hyvänsä. Sillä aikaa ongelmia aiheuttaa Tracyn rämäpäinen ja rääväsuinen persoona. Hän ei tule toimeen kaikkien lastenkodin lasten kanssa ja ilkeilee välillä niillekin, jotka pitävät itseään Tracyn ystävinä.

 "Eli kaikki menee hienosti, jos ihminen sattuu olemaan sievä ja kiltti nynnerö. Mutta jos hän on tuhma ja ruma, hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Hänelle annetaan jokin älytön nimi kuten Tittelintuure eikä häntä kutsuta ikinä mihinkään juhliin eikä kukaan ole hänelle kiitollinen edes silloin, kun hän tekee jonkin valtavan palveluksen. Joten onko mikään ihme, 
että hän kyllästyy sellaiseen kohteluun?"

Tracy on muutenkin koko kirjan läpi pahantuulinen ja kiukkuinen. Hän ei myöskään ei itke koskaan, vaan saa välillä herttaisia heinänuhakohtauksia. Innoissaan Tracy on elämäkertansa kirjoittamisesta ja kun lastenkotiin tulee vierailulle kirjailija Cam, joka on tekemässä juttua lastenkodista, haluaa Tracy päästä ehdottomasti näyttämään hänelle kirjoituksiaan. He ystävystyvät ja Tracy tahtoo Camista itselleen sijaisäidin.

Yllytysleikissä tuo toive on jo todellisuutta. Suureelliset mielikuvat ja odotukset eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta. Cam ei ole varakas tai menestynyt ammatissaan ja luksuselämää odottava Tracy joutuu pettymään. Hänen tempperamenttinsa aiheuttaa tällä kertaa ongelmia koulussa ja Tracy karkaa usein koulusta piilopaikkaan, jonka on löytänyt myös heiveröinen Alexander. Poika on sisustanut majan ja tuonut sinne Smarties-karkkeja (Tracyn lemppareita).

Alexanderia kiusataan koulussa ja Tracy yrittää tehdä hänestä rohkeampaa. Myöhemmin joukkoon liittyy vielä vanhempi Jalitsu ja kolmikko alkaa leikkimään hurjaa yllytysleikkiä - kuka enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Kirjassa Starring Tracy Beaker ollaan koulussa valmistelemassa joulunäytelmää Dickensin Joululaulun pohjalta eikä Tracy ole varma saako edes roolia siihen. Hänet kuitenkin valitaan näyttelemään pääosaa, yrmeää Scroogea. Cam auttaa Tracya roolissaan, mutta kaikista eniten maailmassa Tracy tahtoo, että hänen kiireinen näyttelijä-äitinsä tulisi katsomaan esitystä.

Nuorena ei ymmärtänyt kaikkea rivien välistä ja itse tarinastakin jäi varmasti monia juttuja tajuamatta ja nyt vanhempana kirjat ovat itseasiassa rankempaa luettavaa. Toki Wilsonin tyyli on humoristinen ja sitä kautta kevyt, mutta hänen kirjan aiheensa ovat rankkoja ja koskettavia. Tracyn kaipaus äitinsä luokse ja sydäntäsärkevä ymmärtämättömyys siitä miksi hän ei tule. Tracy selittää paljon juttuja itselleen joiden tietää olevan pötyä. Hän kertoo muille moneen otteeseen kuuluisasta Hollywood-tähti äidistään, joka on hyvin kiireinen ja siksi Tracy on otettu huostaan. Tykkään enemmän lukea Wilsonkin kirjoja englanniksi, joka jopa minun hitaalla lukemisella sujuu joutuisasti.
_____________________________________________________

Jacqueline Wilson
Tähdeksi syntynyt (The Story of Tracy Beaker, 1991)
Yllytysleikki (The Dare Game, 2000)
Starring Tracy Beaker (2006)
Uudelleen luettua -haaste
Omasta hyllystä

8.5.2017

Novellihaasteen koonti


Reader, why did I marry him -blogissa käynnistyi viime vuoden lopulla novellihaaste ja rohkeana päätin lähteä mukaan ja poistua omalta mukavuusalueeltani vähän isommin. Kokosin aika pitkän listan mahdollisista kokoelmista, joista ei siis tullut luettua kuin pieni osa. Mutta luinpahan novelleja enemmän kuin normaalisti vuodessa yhteensä!


Luetut

Villijoutsenet ja muita kertomuksia - Michael Cunningham (10 novellia)
Kuuntelija - Tove Jansson (18 novellia)
Tavallinen rakkaus - Joyce Carol Oates (6 novellia)  
Afrikka kertoo (6 novellia) 
Ratavartija - Charles Dickens (1 novelli)
Hämärätarinoita - Charles Dickens (1 novelli)

Yhteensä tuli luettua 42 novellia.

4.5.2017

Colleen McCullough - Missalonghin naiset

 
"Octavia, osaatko sanoa, minkä vuoksi meidän onnemme ei koskaan
näytä kääntyvän paremmaksi?" rouva Drusilla Wright kysyi sisareltaan
ja lisäsi huokaisten: "Me tarvitsemme uuden katon."
kirjan alku

Kolme kuukautta sitten tein #hyllynlämmittäjä-listan ja Colleen McCulloughin Missalonghin naiset on jo toinen luettu kirja siitä pinosta. Alkuhan näyttää melkein lupaavalta! Tällä hetkellä olen tosin mennyt sieltä mistä aita on matalin ja lukenut ne kaikista ohuimmat romaanit. Enää onkin ne tiileskivet jäljellä 😂

Takakannesta: Eletään 1900-luvun alkua. Australialaista Byronin pikkukaupunkia hallitsee Hurlinfordien omahyväinen suku. Suvun köyhempään haaraan kuuluvat Missalonghin naiset: leski Drusilla Wright, hänen raajarikkosisarensa Octavia ja Drusillan vanhaksipiiaksi päätynyt tytär Missy Wright. Heidän elämänsä on ikävää kunnes kuvaan astuu mystinen John Smith, joka ostaa lähistöltä kokonaisen laakson – temppu järkyttää Hurlinfordien sukua. Mies hämmentää muutenkin pikkukaupungin totunnaisia kuvioita, ja kaiken lisäksi Missy rakastuu silmittömästi tähän erilaiseen mieheen, jonka hän huimien vaiheiden jälkeen kesyttää itselleen. Byronin rauha on lopullisesti mennyttä.

Kolmen kirjan aikaisemmalla kokemuksella sanoisin, että Missalonghin naiset on kevyt kirja. Vähän höttöisemmän rakkaudennälkään se voisi mennä, mutta ei siitä ole vuosisadan rakkaustarinaksi Okalintujen tapaan. Missyn koin virkistävän määrätietoisena ja vahvana naishahmona. Hän tietysti osasi arvostaa myös kirjoja ja lukikin kovaan tahtiin - mieluiten romantiikkaa Octavialta ja Drusillalta piilossa, sillä äiti tyrkytti tyttärelleen enemmän tietokirjoja. Yli kolmekymmentävuotiaan Missyn uskottiin jäävän vanhaksipiiaksi äitinsä ja tätinsä seuraan. Hänen kaunis (tietenkin) serkkunsa Alice on menossa naimisiin ja ehkä juuri se herättelee Missyä toimimaan.


Ajankuvanakin Missalonghin naiset on kelpo kirja. Hurlinfordien perintään liittyvät määräykset ajavat suvun naiset ahtaalle miesten nauttiessa rikkauksista. Muutenkin miehet määräävät ja naiset tottelevat ja osa kituu köyhyydessä. Armopaloja miehet eivät heltiä antamaan. Missy ei lopulta suostu asettumaan hänelle annettuun muottiin, vaan toimii niin kuin näkee parhaaksi itseään kohtaan.
_________________________________________


Colleen McCullough - Missalonghin naiset
(The Ladies of Missalonghi, 1987)
Wsoy, 1999
Omasta hyllystä

1.5.2017

MUUMIT Sarjakuvaklassikot X


"Kakkua saa jauhaa suu, vaikka maha pullistuu"

Muumi-kirjojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat muumi-sarjakuvat, joista löytyy aikuislukijalle paljon hauskaa hoksattavaa. Tove Janssonin jälkeen ohjaksiin tarttui Lars Jansson ja tällä kertaa luettavana oli uusin, kymmenes albumi.

Tarinassa Muumit ja vampyyri on eläintarhasta kadonnut vampyyri ja koko laakson väki pelkää tulevansa sen puraisemaksi. Muumimamma uskoo löytäneensä vampyyrin keittiöstä, muttei raaski tehdä sille pahaa vaan piilottaa otuksen. Muumit ja televisiossa Muumipapan on tarkoitus mennä ostamaan uusi pöytä rikkimenneen tilalle, mutta kauppias esitteleekin television, jonka Muumipappa sortuu ostamaan. Aluksi muumit eivät ymmärrä tv:n tarkoitusta, mutta pian Muumipappa jää ensimmäisenä koukkuun. "Parasta katsoa, miksi tv on niin hirveä. Lasten tähden. Näin saan tietää, mistä varjella heitä. Se on isän velvollisuus."

Muumit ja televisio

Alikehittyneiden alueiden asessori on käymässä Muumilaaksossa etsimässä alikehittynyttä paikkaa sarjakuvassa Alikehittyneet muumipeikot, muttei löydä sopivaa. Muumipeikko haluaa piristää ja yrittää näyttämällä näyttää heidän olevan alikehittyneitä, muttei onnistu tehtävässä. Hän antaa olla ja muumien jatkaessa normaalia elämää asessori tajuaa heidän olevan täysin primitiivisiä. Hän alkaa sivistää muumeja ja Muumipappa päätyy presidentiksi.

"Me emme halua sivistyä enempää."
"Tyhmyyksiä. Tietysti te haluatte. Ajatelkaa vaikka tv:tä!"
"Ei!"
"Veroja..."
"Ei!"
"Mutta ilman veroja ette saa koskaan veronpalautuksia."
"Se on totta."

Niiskuneiti ihastuu Muumilaakson uuteen asukkaaseen Wärssyyn viimeisessä tarinassa Muumipeikko ja täti. Wärssy on hyvinpukeutunut gentleman sekä runoilija ja Muumipeikko on tietenkin hyvin mustasukkainen. Wärssyn Jane-täti tulee kylään ja hänhän on muumeillekin (valitettavasti) hyvin tuttu. Muumit esittävät olevansa tuhkarokossa, mutta se ei pidä tätiä poissa, vaan hän tulee hoitamaan perheen terveeksi!

Minua jaksaa aina huvittaa se kuinka jokainen sarjakuva alkaa Muumipeikon takapuolesta. Edellisissä osissa on ollut enemmän piikittelyä yhteiskunnalle, näistä en aistinut aivan samaa, mutta nopeasti se aika edelleen menee muumien valloittavassa seurassa.
_______________________________________________


Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot X
Wsoy, (1994) 2017
Arvostelukappale

28.4.2017

10 oman hyllyn odotetuinta (2017)

Hetki sitten tein katsauksen viime vuoden samaa nimeä kantavaan listaukseen ja ilokseni huomasin lukeneeni yli puolet teoksista! Nyt on aika julkaista tämän vuoden 10 odotetuinta ja täytyy heti myöntää, että valinta oli helppo. Kyseiset teokset ovat kummitelleet mielessä jo jonkin aikaa, enkä millään malta odottaa, että pääsen noihin käsiksi!


Yösirkus - Erin Morgenstern
Sillanrakentajat - Jan Guillou
Sopimus - Audrey Magee
Marvels - Brian Selznick
Sisareni puolesta - Jodi Picoult
Sirkuksen poika - John Irving
Haudankaivajan tytär - Joyce Carol Oates
Brooklyn - Colm Tóibín
Myrskyluoto - Anni Blomqvist
Kolea talo - Charles Dickens

Ainut tuttu viime vuoden listalta on Picoultin Sisareni puolesta, jonka olen vakaasti päättänyt vuoden sisällä viimein selättää. Muuten kirjat ovatkin vaihtuneet ihan uusiin ja todella kiinnostavan kuuloisiin tarinoihin. Vuoden päästä taas sitten katsotaan miten on käynyt - mikäli muistan koko listan olemassaoloa. Olisi myös kiinnostavaa kuulla/nähdä bloggarikollegoiden listoja :)

26.4.2017

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia


"Se on turkasen huono juttu, veikkonen."
kirjan alku

Alunperin huomioni kiinnitti romaanin näyttävät kannet ja juoni kuulosti sen verran kiinnostavalta, että otin kirjan lukuun, vaikka fantasiaa lukemistooni eksyy vain satunnaisesti. Erika Vik on muuten itse tehnyt kirjalleen kannen. Hän sanoi nimekseen Aleia on avausosa Kaksoisauringot -trilogiaan. 

Takakannesta: Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt? 

Corildon epäilee muistinsa menettäneen Aleian altistuneen laittomalle magialle ja lähtee viemään tyttöä Seleesiaan, jossa häntä voitaisiin paremmin auttaa. Vielä tämän ensimmäisen osan aikana ei perillä asti päästä, vaan Corildonin ja Aleian matkanteko jää pahasti kesken. Suurimpana arvoituksena säilyy kuka Aleia oikeastaan on ja minkälainen menneisyys hänellä on takana. Hänestä olisi ollut kiva saada tietää lisää, sillä ainut aavistus mikä Aleialla on itsestään on se, että hänen on pysyttävä poissa muiden katseilta.

Vikin fantasiamaailmaan on helppo päästä mukaan, sillä se on tarpeeksi suurilta osin tuttu. Fantasiaelementtejä kirjaan luo seleesien kyky nähdä näkyjä ja käskeä liikkuvia elementtejä sekä suloiset fennekit. Toisen pulssin avulla seleesit voivat kokea varjomaailman. Pidin erityisesti kirjan alkuosasta ja Vikin hienosta kuvailusta kuten "Tuuli tunnusteli Aleian poskipäitä." tai "Aamunkoitto oli kalpea aavistus taivaanrannassa. Valo ei jaksanut raahautua yli Gremin vuoriston särmikkäiden huippujen, jotka kohosivat horisontissa utuisena maalauksena." Kirjan maisemat ja rakennukset näkee helposti mielessään. Tie pöllyää, juna kiitää eteenpäin ja kabaree raikaa.


Herrasmies Corildonin ja Aleian välisestä suhteesta ei tahdo ottaa selkoa, mutta kovasti se lukijana kiehtoi. Voiko heitä sanoa ystäviksi? Vai mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Hyvin ajnkohtaiseksi aiheeksi osoittautuu se kuinka varauksella seleeseihin suhtaudutaan ihmisten keskuudessa - oikeastaan he eivät ole edes kauhean tervetulleita. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas esikoisteos, joka toivottavasti saa tuulta siipien alle ja lentää rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle.

Sarja saa jatkoa syksymmällä, mutta jos ei jaksa sinne asti odottaa, niin voi käydä katsomassa kirjasarjalle tehtyjä omia sivuja, josta saa lisää tietoa kirjojen maailmasta ja hahmoista. Osa henkilöistä on myös saanut Vikin käsittelyssä visuaalisen muodon.
_________________________________________

½
Erika Vik - n sanoi nimekseen Aleia
Gummerus, 2017
Kuvittaja: Erika Vik
Arvostelukappale

24.4.2017

Miten kävi hyllyni 10:lle odotetuimmalle kirjalle (2016)

Suunnilleen vuosi sitten listasin 10 oman hyllyn odotetuinta kirjaa, jotka tuona kyseisenä hetkenä kiinnosti kaikkein eniten. Tunnetustihan nämä ovat hyvin ailahtelevia tunteita, joten jännittävää selvittää montako sain luettua vuodessa. Ja tuon kyseisen listan unohdin varmaan samalla hetkellä kun sen julkaisin ja unholaan se olisi jäänyt, ellei Lotta olisi juuri julkaissut oman listansa.


Lopputulema ja linkit luettujen postauksiin: 

⧫ Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina
⧫ Iain Banks - Crow Roadin käsikirjoitus
⧫ Carlos Ruiz Zafon - Marina
⧫ Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät
⧫ Sebastian Faulks - Mustarastas laulaa
⧫ Michael Cunningham - Samaa sukua
⧫ Jane Smiley - Sydänmailla
⧫ Grace Metalious - Paluu Peyton Placeen
⧫ Jodi Picoult - Sisareni puolesta
⧫ Margaret Atwood - Sokea surmaaja

Taputan itseäni olkapäälle tyytyväisenä: 6/10. Cunninghamilta luin kyllä kirjan, mutta en nähtävästi juuri tuota listalla keikkuvaa. Crow Roadin käsikirjoitus on nyt keikkunut yöpöydällä, mutta siellä on niin paljon tungosta, että se odottaa sopivampaa (rauhallisempaa) hetkeä.

Teen piakkoin uuden listan seuraavaksi vuodeksi, vaikka tällä hetkellä olisi kesken myös #hyllynlämmittäjä -haaste, mutta siihen on listattu enemminkin ne kirjat, jotka ovat pisimpään olleet hyllyä pölyttämässä. Palaillaan siis näissä merkeissä!

21.4.2017

Kotimaiset Sophie ja Norma


Koska aika on kortilla, niputan kaksi lukemaani romaania samaan postaukseen. Mikaela Strömbergin Sophiessa ja Sofi Oksasen Normassa on molemmissa vahvat naishahmot ja viileän tyynet romaanit on julkaistu pari vuotta sitten. Suomi100 -haasteen tilanne näyttää näiden jälkeen enemmän kuin lupaavalta. Luettu on jo 35 kotimaista kirjaa sekä yksi odottamassa postausta. Päivittyvää listaa voi kokonaisuudessaan vilkuilla täältä.


Mikaela Strömberg - Sophie

Sophie on neljätoista vuotta, ja häellä on seitsemän sisarusta. Isä on maineikas ja äiti raamikas, perheen juuret ovat Saksassa ja koti Pietarin paraatikadulla. Elämä on yhtä huoletonta kuin vanhoissa romaaneissa.
Mutta sitten löytyy ensimmäinen ihastus, saapuu kutsu tsaarin hoviin, syttyy toinen ihastus, ja sattuu hairahdus.

Sophie naitetaan hollantilaiselle kauppiaalle ja seikkailijalle, joka pian vie perheensä läntiseen suuriruhtinaskuntaan, Suomen maaseudulle. Sophie kaitsee kasvavaa lapsikatrastaan ja pitää taloa pystyssä, kun miehestä ei siihen ole. Välillä elämä on kuin poutapäivä, mutta lopulta on aika tehdä epäsovinnaisia, välttämättömiä valintoja. Takakansi

Historiallisena romaanina Sophie perustuu tositapahtumiin. Se kertoo Sophie von Behsestä (1828 - 1886), jonka elämässä vilahtaa myös Aleksanteri II. Hyvin nuorena avioitunut Sophie sai puolisokseen vimmaisen miehen, jota hän kuvaa trooppiseksi myrskyksi. Tarinansa puolesta romaani ei liikoja tunteile. Teksti on hyvin kuvailevaa ja jälkikäteen jäikin vahvana mieleen Strömbergin käyttämä kieli.

"Kaikki on haltioitunutta, pitelemätöntä. Kaikki on neljätoista, kaikki paitsi Maria,
joka aloitti jälkijunassa, koska oli sairastanut kymmenvuotiaana pahan keuhkotulehduksen,
ja on siis vuoden muita vanhempi, mutta ei sanottavasti viisaampi. He eivät pysty kulkemaan järjestäytyneenä joukkona korttelinkaan väliä, eivätkä lyhintäkään matkaa pisteestä a pisteeseen
b, eivätkä kanavankaiteelta toiselle ilman, että joku lehahtaa tiehensä kuin taivaanlintu."

Sophie määrää omasta elämästään, joka kyseiseen aikaan ei ollut mitenkään tavallista. Hän ei jää miehensä tossun alle, vaan ottaa ohjat omiin käsiin tekee niin kuin itsenäinen nainen tekisi.


🔺        🔺        🔺


Sofi Oksanen - Norma

Normasta on moneksi: siinä on rikoskirjaa, maagisuutta ja sitten tietysti aika odotetustikin nostettu esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Päähenkilön Norman hiukset kasvavat päivittäin hurjan määrän, mutta ne on pidettävä hallinnassa, etteivät kiinnostu hänestä väärästä syystä. Ylen haastattelussa Oksanen kertoo, että taustatekstinä toimii satu Tähkäpäästä. Romaanin alussa vietetään hautajaisia, sillä Norman äiti on jäänyt metron alle. Epävarmaa kuitenkin on, että hyppäsikö hän itse vai "auttoiko" joku.

Dekkaripiirteet ovat toki vahvasti läsnä koko ajan ja rikoksen verkko tiivistyy, mutta rikossisällön sisään kätkeytyy vahvoja ja tärkeitä teemoja kuten kohdunvuokraus, jossa rikkaat ihmiset vuokraavat jonkun toisen kohdun, kun eivät itse pysty lasta saada. Toinen teema on hiuskauppa. Romaani ottaa esille hiustenpidennysten eettisen puolen, laittaa pohtimaan mistä pidennyksiin tarvittavat hiukset oikein tulevat ja siihen liittyvä rikollisuus. Hiustenpidennykset on ilmeisesti aika rahakas bisnes.

Norma on blogini ensimmäinen Oksanen, muttei suinkaan ensimmäinen lukemani kirja häneltä. Luettuna on ennestään Puhdistus, mutta ei tämä sitten kuitenkaan lupaavan alun jälkeen ollut vieläkään aivan se minun kirjani. En voi sanoa kirjan olleen mitenkään erityisen mukava, sillä hahmot eivät olleet pidettäviä tai samaistuttavia. Tärkeää asiaa romaanissa on, en sitä kiellä. Ulkoasultaan kirja on huomiotaherättävän upea ja siihen on selvästi panostettu. Paksuissa kansissa on kuvioita, joita pitkin on mukava kuljettaa sormenpäitä.
_______________________________________


Mikaela Strömberg - Sophie
Schildts & Söderströms, 2015
Kansi: Sanna Mander
Kirjastosta

½
Sofi Oksanen - Norma
Like, 2015
Kansi: Anne Kursu ja Toni Härkönen
Omasta hyllystä

18.4.2017

Philip Teir - Tällä tavalla maailma loppuu

"Myrskyn puhjettua poika ja äiti hakevat suojaa autosta."
kirjan alku

Julia, Erik ja lapset Alice ja Anton viettävät koko kesän maalla, tummassa hirsirakennuksessa Pietarsaaressa, Maitolahdessa, lähellä merenrantaa. Erik on irtisanottu työstään tavaratalosta, mutta hän ei saanut sanottua sitä vaimolleen, vaan aikoo ensin kartoittaa tilanteen. Seuraavan kirjansa kirjoittamisen vuoksi Julia on suostunut lähtemään kolmeksi kuukaudeksi maalle, eritykseen kaikesta. Paikka muistuttaa Juliaa vahvasti lapsuudesta hajuilla ja väreillään. Anton on viidennelle luokalle menossa kesän jälkeen ja joutuu suurimmaksi osaksi viihdyttämään itse itseään. Mieluusti hän seuraisi 13-vuotiasta, kriittisesti itseensä suhtautuvaa, sisartaan Alicea, mutta siskolla on omia suunnitelmia, joihin Anton ei lukeudu.

Perhe tutustuu juhannusaaton juhlissa naapureihin, joista yksi sattuu olemaan Julian lapsuudenystävä Marika. Hän kuuluu ryhmään, jota johtaa hänen miehensä Chris. Ryhmä valmistautuu elämään maailmassa ilmastonmuutoksen jälkeen ja Maitolahti on heille täydellinen paikka kohdata maailmanloppu. "On kyse katastrofiin varautumisesta, sillä maailmanloppu tulee ennemmin tai myöhemmin. 'Ei paukahtaen vaan kitisten', kuten T.S. Eliot kirjoitti. -- Mutta ennen kaikkea on kyse suremisesta. On tajuttava, että loppu on jo tullut." Ryhmän sisäiset suhteet ovat hyvin sallivia.

Mietin jo kirjaa lukiessa, että mistä se lopulta kertoo. Tällä tavalla maailma loppuu on kirja ihmisyydestä ja sen moninaisesta kirjosta. Siitä kuinka kaipaamme toisia ihmisiä lähelle.
Tapahtumat ovat arkipäiväisiä, mutta ihmisten sisäiset mielenliikkeet ovat mielenkiintoisia. Julia ja Erik eivät oikein tiedä millä tolalla heidän avioliittonsa on. Heidän välinsä ovat viilentyneet, sanoja ei oikein löydy kaikelle sille mitä pitää sisällään.

Henkilökuvaus on romaanissa taitavaa. Philip Teir on osannut sukeltaa monen eri ikäisten henkilöidensä mieliin ja ajatuksiin. Loppu jäi kaivertamaan mieltä hyvällä tavalla - kirjaa ei noin vain unohda uuteen tarttuessa. Se jätti myöskin tunteen, että ihmisen on helppo kieltää todellisuus ja  selitellä asiat itselle parhainpäin. Dramaattisesta nimestä huolimatta en kokenut kirjaa toivottomaksi, vaan ehkä enemmänkin lohdulliseksi. Elämä jatkaa rullaamista eteenpäin ja ennemmin tai myöhemmin se loppukin koittaa. Ehkä ei kuitenkaan aivan vielä.
___________________________________________


Philip Teir - Tällä tavalla maailma loppuu
(Så här upphör världen, 2017)
Otava, 2017
Kirjastosta

14.4.2017

Charles Dickensin kummitusnovelleja


"Uskotko sinä kummituksiin? Kokositko karvaan pettymyksen, jos
kaikki puheet niiden olemassaolosta olisivat silkkaa huijausta?
Älä suotta säikähdä. Tottakai kummituksia on olemassa! Mutta
ne piileskelevät ihmisen mielikuvitusmaailmassa."
alkusanat

Vielä loppurutistus novellihaasteeseen ja se tapahtui Charles Dickensin novelleilla, jotka löytyvät lyhyestä Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita -novellikokoelmasta. Mukana olisi ollut myös Edith Nesbit ja Oscar Wilde, mutta jälkimmäisen olen jo aikaisemmin lukenut, niinpä keskityin nyt vain Dickensiin.

Hämärätarinoissa Sveitsissä olevan luostarin ulkopuolella istuskelee viisi miestä. He ovat oppaita, jotka näyttävät tietä ja auttavat vierailijoita. Kertoja kuuntelee miesten juttelua näiden kertoessa toisilleen hämmästyttäviä ja karmiviakin tarinoita. Pelottavin juttu kerrotaan viimeisenä ja siinä on englantilainen morsian, joka pelkää kummituksia. Nainen on nähnyt toistuvasti unta salaperäisistä kasvoista, ja nuo kasvot vainoavat häntä päiväsaikaankin.

Toisessa novellissa, Ratavartija, kertoja pysähtyy juttelemaan radanvartijan kanssa, jolla on lasittunut katse. "Edessäni seisova mies muistutti pikemminkin kummitusta kuin ihmistä!" He juttelevat pitkän tovin ja kertoja pistäytyy useammin tervehtimässä radanvartijaa, kunnes tämä kertoo kertojalle mieltään painavan, hämmästyttävän tarinan. Huomasin juuri, että Rajavartija-novellin voi bongata myös Cantervillen kummitus -novellikokoelmasta.

Mitään kovin laajoja selostuksia en kirjoittanut, sillä en halua spoilata novellin koko sisältöä. Dickensin tarinoissa on kunnon vanhan ajan jännitystä, ei mitään veristä vaan enemmän psykologista kauhua. Minun osaltani haaste on näillä näkymin pulkassa ellei mitään yhtäkkistä novellihimoa tule. Koontipostaus on luvassa edellä mainitusta syystä sitten lähempänä haasteen loppumisaikaa eli toukokuun alussa. Tsemppiä muille!
________________________________________________________________


Böö! Maailman parhaita kummitustarinoita
Charles Dickens: Hämärätarinoita (To Be Read at Dusk, 1852)
Ratavartija (The Signal Man, 1866)
Sanoma Magazines, 2002
Novellihaaste
Kirjastosta

12.4.2017

Professori Isotalon tutkimuksia -sarja


Sarjakuvia taas kehiin tänne romaanien valloittamaan blogiini ja kotimaista sellaista tietenkin. Professori Isotalon tutkimuksia -sarjakuvat ovat Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan yhteistyöprojekti ja johdattaa lukijan historian ja seikkailujen äärelle päähenkilö Anni Isotalon johdolla. Mukavaa, että näinkin vauhdikkaissa tarinoissa on keskushenkilönä nimenomaan nainen, joka ei pelkää tarttua tuumasta toimeen.

Sarjan aloittaa Marian koodi -albumi, jossa Helsingin yliopiston professori Anni Isotalo toimii suomalaisturisteille Da Vinci -matkaseurueen vetäjänä kierrättäen heitä ympäri Pariisin tunnettuja nähtävyyksiä. Anni on myös kirjoittamassa kirjaa, jonka yhtenä lähdeaineistona hän käyttää erään kirkkohistorian professorin tekstejä koskien katollisen kirkon toimintaa, sillä itse mies on vastikään kuollut. Näihin teksteihin tutustuminen johdattaa Annin seikkailuihin, joissa on todellista vaaran tuntua, sillä joku on vakaasti päättänyt estää naisen tutkimukset.

Valkoisen meren timanteissa Anni on Opus Dei -kirjansa julkistamistilaisuudessa, jossa eräs sukulainen ottaa esille Väinö-ukin vaiheet jatkosodassa. Hän katosi ollessaan suorittamassa salaista erikoistehtävää itse Mannerheimin käskystä. Siihen liittyi aarteen kätkeminen salaiseen kammioon, jota Anni lähtee selvittämään. Toisaalla Magdalena Marian perikunta on hyvin kiinnostunut Anni puuhista ja lopulta hänen eliminoimisestaan.

Bosporin helmessä kirkon johtajat on kutsuttu koolle, sillä Annilla on aineistoa, jonka mukaan Itämaan tietäjiä olikin neljä ja neljäs heistä toi Jeesus-lapselle mystisen helmen. Kysymys kuuluu, pitäisikö tuo helmi etsiä? Seikkailujen lomaan on saatu mukaan rakkauttakin. Vatikaanin vangissa paavi on ilmoittaunut eroavansa. Anni on lähetetty Vatikaaniin paikalle tiedotustilaisuuteen ja tämä kaikki sysää liikkeelle tapahtumien sarjan sekä Magdalena Marian perikunta on yhä Annin kannoilla.

Professori Isotalon tutkimuksia -sarjakuvat ovat hyvin Da Vinci -henkisiä, joissa uskonnosta on keksitty jännittäviä teorioita. Anni ei päähenkilönä vähästä hätkähdä, vaikka joutuukin kiperiin, henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Hänen pään menoksi juonitaan ja albumit ovatkin vauhdikkaiden seikkailujen ja arvoitusten sarja. Pohjanmaalaiset sukulaiset auttavat hädässä.

Rauhalan kuvat ovat komeita ja ruudut mukavan isoja - tosin itse kirjatkin ovat fyysisesti kookkaita. Kuvat ovat yksityiskohtaisia ja siistejä. Aistin myös jonkinlaista tinttihenkisyyttä. Jokaisessa albumissa on oma seikkailunsa, mutta joidenkin asioiden suhteen ne muodostavat jatkumon.
__________________________________________________________________


Mikko Ketola & Anssi Rauhala - Professori Isotalon tutkimuksia
Marian koodi, 2006
Valkoisen meren timantit, 2006
Bosporin helmi, 2007
Vatikaanin vanki, 2009
Gummerus, Kirjastosta

10.4.2017

Kotimaisten sarjakuvien TBR

Sarjakuvia tulee luettua jonkin verran ja vinkkejä kaipailen aina, mutta nyt keskitytään ihan hyvästä syystä nimenomaan kotimaisiin sarjakuviin. Suomi100 -lukuprojekti etenee ainakin vielä aikataulussa (kohta 30 luettu!), mutta jos joskus sattuisi niin, että jään jälkeen ja kirittävää tulee paljon, niin sen luulisi olevan suhteellisen helppoa paikata sarjakuvilla. Siispä kerään tähän listaa pahan päivän varalle, vaikka hyvin todennäköistä on, että luen ensimmäiset tuolta listalta jo pian.

Alla lista kiinnostavista sarjakuvista mitä tulee mieleen:



Riikka Ala-Harja, Matti Hagelberg: Yleisönosasto
Sanna Ala-Ojala: Huomenna on se päivä
Terhi Ekebom: Uusissa maisemissa
                          Honeymoon island 
Richert Hannele: Tänä talvena eletään viime kesä
Marko Hautala: Varpaat
Antti Hopia: Kirjaston kissat
Kristian Huitula: Linna
Tuuli Hypen: Nanna
Kris K.: Ahistaa - Mennään elämää piiloon 
Petteri Kantola: Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin seurassa
Ketola & Rauhala: Professori Anni Isotalon tutkimuksia -sarja
Petri Kipinä, Veikko RoininenPako Vulcanokselta
Ilpo Koskela: Lusia
Mauri Kunnas: Piitles - Tarina erään rockbändin alkutaipaleesta
Gene Kurkijärvi: Kullervo
Hanna-Pirita Lehkonen: Lepakkoluola
Eeva Meltio: Pedot
Apila Miettinen
Anne Muhonen: Ystäväni varjo
Kati Närhi: Hanki elämä
Marko RaassinaKalevala
Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö
Aho SamiDying 


Vinkkejä otetaan mielellään vastaan!


PS. Käykäähän myös vastaamassa sivupalkin kyselyyn ja auttakaa minua valitsemaan minkä John Steinbeckin kirjan seuraavaksi luen. Valinnan vaikeus.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...