8.1.2018

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija (#1)


Linnut olivat kaikkialla. Kiuru ei ole 
koskaan nähnyt yhtä montaa samaan aikaan.

Elina Rouhiaisen Susiraja-sarjaa olen hullaantuneena lukenut kaksi ensimmäistä, hyvin koukuttavaa, osaa, mutta loput osat saivat väistyä kirjailijan uusimman romaanin Muistojenlukijan tieltä. Muistojenlukija aloittaa Väki-fantasiatrilogian, joka ensimmäisen osan kohdalla sijoittuu Itä-Helsinkiin, mutta näyttää sen jälkeen suuntaavan muualle maailmalle.

Takakannesta: Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Kiinnostus vie Kiurun rannalta lähtevälle syrjäiselle hiekkapolulle, eikä Kiuru voinut välttyä vaikutelmalta, että menossa johonkin kaukaiseen maahan, jossa elettiin tyystin eri tavalla kuin muualla, jonka päästä hän löytyy Shangri-La; leiri jota asuttaa hyvin sekalainen joukko erilaisia ihmisiä. Kiurun tutustuttua paperittomina kiertolaisina eläviin romaniveljeksiin Daihin ja Neluun sekä intialaistaustaiseen genderqueeriin Bollywoodiin, hän tuntee kerrankin olevansa osa jotain joukkoa. Heitä kaikkia yhdistää myös jokin harvinaislaatuinen kyky.

"Kiuru päätti, että hän piti itsestään tällaisena. Ehkä ystävät tulikin valita sen mukaan, kenen seurassa tunsi itsensä siksi ihmiseksi, joka halusi olla, eikä sen mukaan, ketä ihaili eniten."

Fantasiaelementtejä ei ole liialti käytetty ja joissain tilanteissa mietinkin, että mikseivät he käyttäneet kykyjään niin olivat päässeet tilanteista paljon helpommalla. Nuoret saavat peräänsä Väki-nimisen seuran, jonka tarkoitusperät jäävät hämäränpeittoon. Muistojenlukija on kiinni vahvasti tässä ajassa ja tästä varmasti alkaakin pitkä matka kohti kirjoja, joissa kaikenlaiset ihmiset ovat luontevasti osa tarinaa ilman, että täytyy kauheasti selitellä ja kirjan ihmisten käydä vuoropuhelua siitä.

Seksuaalisuuden ja itsensä kokemisen lisäksi kirja käsittelee kaikenlaisia muitakin teemoja kuten siirtolaisia, ihmisryhmiä, eriarvoisuutta, ennakkoluuloja ja noiden vaikutusta siihen miten erilaisesti ihmisiä kohdellaan. Vaikka haluttaisiin ajatella, että kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla ja yhtä arvokkaita, ei käytännössä niin ole. Kirja loppuu jännittävästi ja seuravana kai jatkan Susirajan loppuun ja odottelen jatkoa Muistojenlukijalle.


Elina Rouhiainen - Muistojenlukija
Tammi, 2017
Kirjastosta

4 kommenttia:

  1. En tykännyt kirjan huumeteemasta ja sen varjopuolista. Muuten kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä koukuttavia käänteitä.

    VastaaPoista
  2. Kirjaan oli tosiaan mahdutettu monia ajankohtaisia teemoja, ehkä vähän vähemmänkin olisi riittänyt, mutta oli kyllä hyvä!Jatkoa odotellessa voisi tutustua Susirajaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon oli teemoja, mutta suurin osa istui luontevasti osaksi tarinaa, eikä tullut olo, että väkisin olisi yritetty saada mahdutettua kaikkea mukaan. Susiraja lainaan vaan!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...