31.12.2017

A. A. Milne - Nalle Puh


Tässä on Puh Karhu. Hän tulee alas portaita - töpsis,
töpsis, töpsis pää edellä - Risto Reippaan jäljessä.

Kerran, kauan, kauan sitten, osapuilleen noin perjantaina, Nalle Puh asui aivan yksin metsässä nimeltä Kontiola. Näin alkaa Risto Reippaalle kerrottu tarina Karhusta, jolla on Hyvin Pienet Aivot. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia ajasta Puhin mielessä on lähinnä hunaja ja sen vuoksi hän joutuu typeriinkin tilanteisiin, koska ajattelee mahallaan, eikä Hyvin Pienillä Aivoillaan. Laiskaksi Puhia ei voida syyttää, sillä hän vaikka lentää ilmapallolla likaisessa lätäkössä kierittyään, jotta saisi petettyä mehiläiset ja vietyä näiden hunajan. Aikamoista viitseliäisyyttä.



"Ensin Puh ja Kelluva Karhu eivät olleet oikein selvillä siitä, kumpi olisi ylimmäisenä, mutta kun oli kokeiltu useita asentoja, päätettiin, että Kelluva Karhu olisi alimmaisena, ja Puh istui voitonriemuisena kahareisin sen päällä ja meloi jaloillaan."

Kirjassa on kymmenen pientä tarinaa Puhista ja muista metsän asukeista kuten Nasusta, Kaniinista, I-haa-aasista ja Pöllöstä. Eläimet mm. Löytöretkeilevät, etsivät I-haan häntää, joutuvat tulvaan ja yrittävät napata Möhköfantin. Liian tiukan paikan tullen etenkin Nasu ja Puh osaavat livistää paikalta loistavien tekosyiden varjolla. Yksi hauskimmista tarinoista oli se kun Puh melkein törmää Tärppään ja Särppään sekä I-haa jo itsessään on hyvin komediallinen hahmo. Vieläkin kirja siis jaksoi huvittaa.

Kirjan pienet, suloiset kuvitukset on loihtinut Ernest H. Shepard.


A. A. Milne - Nalle Puh
Kuvitus: Ernest H. Shepard
(Winnie-the-Pooh, 1926)
Wsoy, 1975
Omasta hyllystä

Uudelleen luettua -lukuhaaste koonti


Ennen tätä haastetta en ole viitsinyt kauheasti lukea kirjoja uudestaan, koska se aika on mukamas muilta kirjoilta pois, mutta kiitos Uudelleen luettua -haasteen olen löytänyt vanhojen suosikkien uudelleen lukemisen hauskuuden! Luinkin paljon lapsuudessa ja nuoruudessa luettuja kirjoja, mutta muutaman uudemmankin kanssa ehdin verestää muistoja. Ihana haaste Ja jatkan samaa rataa haasteen päätyttyäkin.  
Suurkiitos Niinalle!


Luetut



Muumilaakson marraskuu - Tove Jansson
Muumipeikko ja pyrstötähti - Tove Jansson
Taikurin hattu - Tove Jansson
Muumipapan urotyöt - Tove Jansson
Nalle Puh - A. A. Milne
Tähdeksi syntynyt  - Jacqueline Wilson
Yllytysleikki  - Jacqueline Wilson
Tyttöfrendit-sarja - Jacqueline Wilson
Gossip Girl-sarja - Cecily von Ziegesar
Tuulen varjo - Carlos Ruiz Zafón
Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu - Georgia Byng
Harry Potter ja viisasten kivi - J. K. Rowling
Harry Potter ja salaisuuksien kammio - J. K. Rowling


29.12.2017

Jenna Kostet - Marrasyöt


Kuolema ei ollut kaunis.

Heti alkuvuodesta luin Jenna Kostetin Lautturin, joka on varmasti yksi parhaista lukemistani kotimaisista nuortenkirjoista, joten ei tullut yllätyksenä, että se oli voittanut Blogistanian Kuopus -palkinnon kolme vuotta sitten. Marrasyöt sen sijaan ei varsinaisesti nuortenkirja ole, vaan se on dekkari sekoitettuna maagiseen realismiin ja mytologiaan. Kiehtova yhdistelmä, joka on ennenkin kirjoissa toiminut.

Takakannesta: Finbyn jatulintarhasta löytyy nuoren naisen ruumis. Nauvossa mökkimurtoja tutkiva poliisi Nils Larsson ei voi mitään sille, että outo kuolemantapaus vetää häntä puolensa. Samalla olisi kuitenkin opetettava ruotsia puhumaton ja virkaintoinen Mäkelä saariston tavoille.

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä Selja lumoutuu salaperäisistä jatulintarhoista, joiden tarkoitusta ei tunneta. Pimeiden marrasöiden mukana tulee kekrin jakoaika, maaginen ajanjakso, jolloin mikä tahansa on mahdollista.

Nils Larssonin rikostutkintaan sekoittuu hänen oma menneisyytensä. Hän on asunut Nauvossa, tapahtumapaikalla, koko ikänsä ja tuntee saaren, kalliot ja meren. Levottomuutta ja omituista rauhaa. Meren haju seuraa kaikkialle ja muistuttaa. Töissä hänellä on alaisenaan kokemattomampi mies, jonka kanssa pitäisi yrittää tulla paremmin juttuun ja jaksaa opastaa.

Toinen päähahmoista on Selja, joka on tekemässä väistöskirjaa ja päättää arkaillen laajentaa näkökulmaansa liittyen jatulintarhojen uskonnollisiin rituaaleihin, vaikkei itse perustanut spekulaatiosta ja pohdinnasta. Selja uskoo vain tiukkaan faktaan. Hänen opiskelukaverinsa Anni saa Seljan pään kääntymään, vaikka Anni henkilökohtaisesti taitaa olla enemmän kiinnostunut opettajasta kuin aiheesta. Selja lähtee jopa ryhmäläisten mukana retkelle tutustumaan jatulintarhaan, josta alkaa peruuttamattomien tapahtumien sarja.

Syyllisen arvaamisessa ei tarvinnut Sherlockin kaltainen olla, joten sen osalta kirja ei yllätyksiä tarjonnut, mutta parasta antia olikin yliluonnollisuus sekoitettuna rikostutkintaan. Siinä ja tunnelman luomisessa Kostet on taitava. Pimeä marraskuu sopi Marrasyön lukemiselle loistavasti.
½
Jenna Kostet - Marrasyöt
Robustos, 2015
Kirjastosta

Muita postauksia
Jenna Kostet: Lautturi

27.12.2017

Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu


Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan
Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.

Mikään ei sovi paremmin marraskuussa luettavaksi kuin Muumilaakson marraskuu; Tuo ankeatunnelmainen muumitarina ilman muumeja. Miten se siis iloinen voisikaan olla. Kaikki on vähän hukassa, kun Muumilaakson keskiössä oleva perhe on poissa - paikan sydän on teillä tuntemattomilla.

Takakannesta: On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silloin alkaa kaivata muutosta elämään, kaivata Muumilaaksoon. Sinne kerääntyvät puuhakas Hemuli, pelokas Vilijonkka, yksinäinen homssulapsi, ikivanha Ruttuvaari ja kaunis Mymmeli. Mutta muumiperhe on lähtenyt eikä kukaan tiedä minne. Miten käy kun Hemuli yrittää olla muumipappana, Vilijonkka mammana? Saako Mymmeli tanssia, kun hän ei voi olla tanssimatta? Voiko Vilijonkaa jättää siivoamisen?

Muumit ovat siis poissa, mutta kylääntulijoita heillä riittää. Iltaisin Tuhto haaveilee veneen alla Muumilaaksosta ja lopulta päättää mennä esittäytymään heille. Vilijonkka kokee järkytyksen siivouspuuhissaan ja lähtee pakoon kamalia ajatuksia muumimamman luo. Nuuskamuikkunen on jo lähtenyt syksyä pakoon, mutta huomaa jättäneensä laulustaan viisi tahtia Muumilaaksoon ja palaa niitä hakemaan. Apean hemulin mieleen tulee Muumilaakso, jossa kaikki järjestyi, kaikki oli yksinkertaista ja sujui itsestään. Hän nousee vuoteeltaan ja lähtee sinne olo keventyneenä. Huonomuistisen Ruttuvaarin mieleen nousee myös laakso, jossa hän joskus on ollut ja sinne hän suuntaa. Viimeisenä laaksoon saapuu Mymmeli, joka on tullut katsomaan pikkusisartaan Myytä, jonka muumit ovat ottaneet ottolapsekseen.

Homssu ja hemuli sekä Ruttuvaari

He päättävät jäädä asuttamaan muumitaloa, mutta kaikki muistuttaa muumien poissaolosta ja varsinkin muumimamman perään kyläilijät haikailevat. Alkuun heistä tulee toistensa seurassa äkäisiä ja riitakin saadaan aikaiseksi. Ruttuvaari marmattaa ja Nuuskamuikkunen vetäytyy ahdistuneena pois.

"Hän halusi olla yksikseen ja yrittää vihdoinkin ratkaista, miksi hän oli tuona sunnuntai-iltapäivänä suuttunut niin hirveästi. Homssusta oli pelottavaa löytää itsestään toinen, ihan erilainen homssu, jota hän ei tuntenut ja joka kenties joskus tulisi takaisin ja nolaisi hänet kaikkien toisten silmissä."

Löysin vanhan kirjallisuusdiplomivihkoni, johon pidin lukupäiväkirjaa mm. juuri Muumilaakson marraskuun lukemisesta ja siihen olin ottanut selvää, että sana 'marras' tarkoittaa kuollutta. Lisäksi kirja on viimeisimpiä muumikirjoja, joten liekö kyseessä jonkinlaiset jäähyväiset, vaikka loppu onkin toiveikas.


Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu
(Sent i november, 1970)
Wsoy, 1991
Omasta hyllystä

26.12.2017

Superlukumaraton // päivittyvä

 

Edelliskertojen maratonien kohdalla olen hukkunut muihin menoihin, mutta nyt Superlukumaratonilla aikaa on viikko (25.-31.12), joten pakosti ehdin lukea jonkin verran - ja pakko mikäli mielin tämän vuoden puolella muutaman kirjan saada loppuun! Pelkästään lukemiselle en koko viikkoa pyhitä, mutta eiköhän noita sivuja kerry huomaamattakin. Tylypahkan kirjastosta voi käydä lukemassa tarkemmat ohjeet osallistumisesta. Alle päivittelen edistymistäni pitkin viikkoa aika tiiviissä muodossa😃

25.12

Alla olevat neljä kirjaa olisi tarkoitus saada luettua ennen vuoden vaihtumista paitsi Zafón todennäköisesti menee ensi vuoden puolelle. Potter ja Karikko ovat jo hyvin vauhdissa - alussa toki mutta siitähän se lähtee. Nalle Puhin aloittaminen menee huomiselle, enkä Henkien labyrinttiäkään ole ehtinyt lukea.
Luettuja sivuja: 151





✚   ✚   ✚

26.12

Tänään ehdin menojen takia vasta illalla lukemaan, mutta edistyin kaikissa kolmessa "tärkeimmässä" kirjassa. Karikko tuntuu pääsevän juuri kunnolla vauhtiin ja Puh lähestyy loppuun nyt kun Möhköfanttikin on saatu kiinni. 😁
Luettuja sivuja: 268

✚   ✚   ✚

27.12

Aamulla ehdin Puhia hieman lukemaan, mutta muuten lukeminen jää taas illalle menojen takia. Vuorossa on nimittäin mm. kirppisreissu. 😉

Se olikin varsinainen hulinapäivä, joten lukusaldoksi tuli vain parikymmentä sivua.
Luettuja sivuja: 284


✚   ✚   ✚

28.12

Aloitin jälleen aamuni lukemalla ja luin Nalle Puhin loppuun - siitä ei ollutkaan jäljellä kuin lukua jäljellä. Puh hölmäläinen oli suunnilleen yhtä hauska kuin muistikin sen olleen. Päivällä on menoja, mutta illalla haaveilen jälleen ehtiväni sitten kirjojen pariin. Jos ei muuten niin muutama sivu ennen kuin nukahdan!

Illalla luin Potteria pidemmän aikaa, sillä kuka nyt lempikirjan äärestä itseään pois saisi. Karikko on edistynyt kivasti ja sekin on temmannut täysin mukaansa. Se onkin sitten viimeinen kirja, jonka ehdin lukea Suomi100-projektiini ja huomaan jo nyt miettiväni mitä kaikkea kivaa saan lukea sen jälkeen ilman rajoituksia. Vapaus!
Luettuja sivuja: 456

✚   ✚   ✚

29.12

Aamu alkoi kuinkas muutenkaan kuin Potterilla Iltapäivän mittaan sain luettua sen loppuun ja hirveä ajatus, että seuraavaa osaa saa odottaa ties kuinka pitkään! Tämä on kyllä ollut joululomaa parhaimmillaan. Muuten olinkin lukenut sitten Karikkoa. Illalla tosin katsoin vielä Azkabanin vangin elokuvana, kun mieli ei päästänyt irtautumaan pottermaailmasta. Ja koska kolmasosa on vain yksinkertaisesti paras.
Luettuja sivuja: 591

✚   ✚   ✚

30.12

Tänään lukemiset jää vähemmälle, kun junamatka kohti Tamperetta kutsuu ja siellä odottaa Cats-musikaali! Päivittelen siis seuraavan kerran huomenna päivällä ja silloin pitäisi vielä yksi postauskin saada ilmoille ennen kuin Uudelleen luettua -lukuhaaste loppuu.

Illalla ehdin näytelmän jälkeen lukea todella pienen hetken Henkien labyrinttiä, jonka otin matkakirjaksi mukaan.
Luettuja sivuja: 608

✚   ✚   ✚

31.12

Viimeinen supermaratonlukupäivä enkä ole saanut vielä mitään luettua ja kello on tosiaan jo neljä. Huolestuttavaa, sillä Karikosta on jäljellä vähän alle sata sivua ja olen vakaasti päättänyt sen tämän vuoden puolella lukea. Heh. Taidan siis suosiolla hipsiä tästä lukemaan.

Sain myöhäisillan aikana Karikon loppuun, wau mikä kirja

✚   ✚   ✚

Yhteenveto
Luettuja kirjoja:
J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja Azkabanin vanki (305s)
A. A. Milne: Nalle Puh (122s)
Seita Vuorela: Karikko (281s)
Carlos Ruiz Zafon: Henkien labyrintti (16s)

Luettuja sivuja yhteensä: 724

23.12.2017

Heinähattu ja Vilttitossu x4 (+elokuva)


Kylpyhuoneesta kuului läiskintää.

Syyskuussa aloitin Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasarjan lukemisen alusta siltä osin kuin se minulta on ollut lukematta ja näin joulun alla sain toiset neljä luettua.

Tähän mennessä ehdoton lempparini on hupaisa Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö, jossa kilttinä ja järkevänä pidetty Heinähattu nousee kapinaan Vilttitossun suosimista vastaan, varsinkin kun pikkusiskon huijaamista kisoissa katsotaan vanhempien puolelta läpi sormien ja kaikki vahingot laitetaan epäreilusti Heinähatun syyksi. "Mitä minun pitäisi tehdä, että ne huomaisivat minut? Ainakaan silloin minua ei kuunnella, kun avaan suuni. Entäs jos en enää avaa suutani? Jos pidänkin sen kiinni?" Räväkkä Vilttitossu on vauhdissa yrittäessään saada siskoaan puhumaan.

Heinähattu, Vilttitossu ja tanssiva konstaapeli -kirjassa sisarukset asuvat viikon Halibullenin neitien luona. Vilttitossu löytää kuvan neideistä morsiusneitoina ja Vilttitossu haluaa myös pukeutua pönkkähameeseen ja kantaa morsiushuntua. Nyt puuttuu enää se morsiuspari, mutta Vilttitossulla on sekin valittuna. Heinähatun kanssa he kirjoittavat kosintakirjeitä suunnitelman toteutumiseksi, joista toinen lähtee poliisiaseman suuntaan, mutta kaikki kirjeet eivät ehkä päädy aivan suunnitellulle ihmiselle. Kuka siis on menossa kenen kanssa naimisiin? Kirja on ihanaa sekoiludraamaa ja orastavan ihastuksen myöntämistä ja haaveilua.

Aika selvää on, että jos lapselta kieltää jotain, niin sen hän kuitenkin tekee. Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela -kirjassa äiti on lukenut, että on terveellistä syödä omien silmien väristä ruokaa, joten Vilttitossulta kielletään kampela. Noh, Vilttitossu lähtee vastoin määräystä kalaan Heinähatun kanssa pyydystääkseen kampelan. Tytöitä tippuu airot ja he haaksirikkoutuvat pahamaiselle saarelle. Onneksi Heinähattu on lukenut kirjan Risto Roopenpojan ihmeellisestä elämästä ja siinä olleita neuvoja noudattaen tytöt yrittävät selviytyä. Paitsi Vilttitossua kiinnostaa lähinnä se kampela.

Kattilakosken perhe saa kirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset mökkinaapureikseen taiteilijaveljekset. Vilttitossusta heissä on jotain hyvin tuttua, mutta äiti on lumoutunut veljesten taiteilijuudesta ja toivoo nelivuotiaan poikansakin saavan osansa tuosta lahjakkuudesta.

Tänä vuonna ensi-iltansa saanut samanniminen elokuva noudattaa suurimmilta osin kirjaa, mutta siinä perheen poika on jätetty pois ja tilalle on otettu pari rosvoa villin menon takaamiseksi. Lisäksi loppu on ratkaistu toisella tavalla. Elokuvassa on joitain hassuja kohtauksia, joille sai naurahtaa, mutta loppua kohden koin taisteluväsymystä. Perheen äiti on varsinainen tyranni ja isä suoraan sanottuna tolvana. Kirjassa he ovat lähinnä hellyyttäviä. Heinähattu ja Vilttitossu ovat sen sijaan suloisia ja pidin varsinkin toimeliaasta Vilttitossusta ja surullisen hauskoista konstaapeleistä.

Ensi kerralla kun tekee mieli lukea Heinähatusta ja Vilttitossusta lisää, lainaan Salla Savolaisen kuvittamia uudempia versioita. En ole lukenut niistä yhtäkään ja vähän jännitän kuvittajan vaihtumista, sillä liitän niin vahvasti näihin juuri Markus Majaluoman vallattomat, hupsut hahmot.

Sinikka & Tiina Nopola
Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö (Tammi, 1999)
Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset ((Tammi, 2001)
Heinähattu, Vilttitossu ja tanssiva konstaapeli (Tammi, 2003)
Heinähattu, Vilttitossu ja kielletty kampela (Tammi, 2005)
Kuvitus: Markus Majaluoma
Kirjastosta

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset -elokuva (2017)
Ohjaus: Anna Dahlman
Pääosat: Emily Shipway, Ella Kangas, Janne Kataja, Aku Hirviniemi,  Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Krisse Salminen, Pirjo Heikkilä

21.12.2017

Kepler62 (#5, #6)


Poika otti omenan. Puusta.
Tai ainakin hedelmä muistutti etäisesti omenaa.

Myöhäisheränneenä aloitin Kepler62-sarjan lukemisen vasta vuoden alussa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, sillä miten olisin jaksanut odottaa parikin vuotta ennen kuin sarja tulee päätökseensä. Niinpä. Kyse on kuitenkin ihmiskunnan tulevaisuudesta ja huimasta avaruusseikkailusta örkkeineen ja salaisine kapseleineen.

Virus (#5)
Alun lainaus on viidennen kirjan ensimmäinen lause ja edellistä Kepler62-postausta linkittäessäni huomasin sen olevan itseasiassa aivan sama lause kuin mistä kaikki aikoinaan lähti liikkeelle ensimmäisessä osassa. Hauskaa - oli se sitten suunniteltu tai suunnittelematon juttu.

Takakannesta: Vuodenajat vaihtuvat tiuhaan: värikäs syksy on ohi yhdessä päivässä ja tilalla on hyytävä kylmyys ja lumimassat. Luonnonoloja vastaan kamppailevat lapset joutuvat silmäkkäin myös yhä isompien epäilysten kanssa. Joku heistä tietää asioista enemmän kuin muut. Kun Ari ja Marie löytävät oudon luotaimen ja sen lähettämän salaperäisen viestin, heidän on vihdoin aika päättää seisovatko he samassa vai eri leirissä.
 
Leirissä on havaittavissa hajaannusta ja kaikkien motiiveista ja todellista tarkoitusperistä ei voi olla varma. Ari ja Joni suhtautuvat epäilevästi Marien jatkuviin katoamisiin, eikä tyttö suostu kertomaan retkien päämääristään muille. Hyvin nopeasti muuttuvat luonnonolot aiheuttavat päänvaivaa ja ongelmatilanteita tutkimusmatkailijoille sekä salaperäinen kapseli, joka on tähän asti pysynyt visusti kiinni ja muiden ulottumattomissa. Luvassa on suuria paljastuksia ja kirja tietysti loppuu kaikkien aikojen cliffhangeriin juuri kun alkoi vasta todenteolla tapahtua!

Salaisuus (#6)
Takakannesta: Paniikki on vallannut retkikunnan. Lapset ovat saaneet tietää olevansa eläviä viruspommeja ja Olivia on kätkenyt vastalääkkeet. Jani on kadonnut. Ylimääräisen kapselin salamatkustaja on ilmiselvästi kaiken takana, ja hänen henkilöllisyytensä on yllätys kaikille. Pitääkö mikään Kepler62-projektissa enää paikkaansa?

Leirissä on varsinainen härdelli päällä monien paljastusten myötä ja lisää on tulossa. Kirja etenee edelliseen osaan verrattuna huimalla vauhdilla ja tunnelma on synkkää synkempi. Sarja on oikeastaan edennyt samalla tavalla kuin vaikka Potterit: iloisesta seikkailusta synkkään taisteluun hyvän ja pahan välillä. Kaikkiaan Kepler62 on koukuttava sarja, josta voi hyvin nauttia kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta!

Vähintään yhtä tärkeää tekstin lisäksi on Pasi Pitkäsen häikäisevät kuvitukset, joilla on omissa silmissäni suurin rooli ja ne määrittelevät tunnelman sekä vievät välillä tarinaa itsekseen eteenpäin. Mahtavaa panostusta ja todella hieno ja kunnianhimoinen kolmen tekijän projekti!


Timo Parvela & Bjorn Sortland
Kepler62: 
Virus (Wsoy, 2017)
Salaisuus (Wsoy, 2017)
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kirjastosta

18.12.2017

Sarjakuvahaaste

Tiedän (mikään ei pysy minulta salassa), että monet täällä blogistaniassa lukevat sarjakuvia ja jotkut niin, etteivät tuo niitä esille blogiinsa (tunnustan) ja koska tämä taiteenlaji ansaitsee lisähuomiota samalla tavalla kuin viime aikoina on novelleja ja runoja nostettu esiin, niin päätinpä tehdä haasteen sarjisten ympärille! Tämä haastepostaus on lojunut luonnoksissa jo pari vuotta, sillä en jotenkin viitsinyt julkaista sitä, mutta nyt päästän tämän maailmalle.



Haasteeseen käy kaikki sarjakuvalehdistä albumeihin ja mangaan sekä kuvaromaaneihin. Voit vaikka lukea Aku Ankkoja! You name it. Kukaan ei myöskään estä niputtamasta kasaa sarjakuvia samaan postaukseen, jos yksittäisen tekeminen ei ole mielekästä. Oikeastihan minä haluan vain lisää sarjakuvavinkkejä itselleni😃 ja kiitän jos tässä vaiheessa niitä, jotka ovat tähänkin asti tuoneet niitä esille ja kannustan kiinnostuneita hyppäämään mukaan kuvien maailmaan.

Haasteaika: 1.1.-30.11.2018

Aikaa on melkein vuosi ja mukaan voi tulla milloin vain ilmoittautumalla tähän postaukseen. Kiva myös jos kerrot samalla luetko ylipäätään sarjakuvia ja jos luet, niin bloggaatko niistä? Linkitäthän haasteen päätyttyä koontipostauksesi (tai linkit yksittäisiin) kommenttikenttään. Voit osallistua, vaikkei sinulla olisi blogia kertomalla haasteajan päätyttyä mitä sait vuoden aikana luettua. Kuvaa saa käyttää haasteen yhteydessä ja somessa toimii #sarjakuvahaaste


Vinkkejä alkuun pääsemiseksi



Kotimaisia 
Voro - Janne Kukkonen
Pikku Närhi - Lauri ja Jaakko Ahonen
Eino Leinon Helkavirsiä
Peräkammarin poika - Jan Andersson ja Katja Kettu
Villimpi Pohjola - JP Ahonen
Kummituslapsi - Terhi Ekebom
Agnes-sarja - Kati Närhi
Ystäväni varjo - Anne Muhonen




Ulkomaalaisia
Ghost World - Daniel Clowes
Pääskysen leikki - Zeina Abirached
Blacksad: Kissa varjoisilta kujilta - Canales & Guarnido
The Walking Dead - Kirkman & Moore
A Tale of Two Cities
Fables - Bill Willingham
Yossel: 19 huhtikuuta 1943 - Joe Kubert
Caravaggio - Milo Manara
Kolme varjoa - Cyril Pedrosa
Blast: Röykkiö ihraa - Manu Larcenet
Peter Pan - Regis Loisel
Sin City - Frank Miller



Huumori
Muumit: Sarjakuvaklassikot - Tove Jansson
Darth Vader ja poika - Jeffrey Brown
Simonin kissa - Simon Tofield  
Kätyrit: Banana!
Pupujen suuri itsemurhakirja - Andy Riley

Manga
Sailor Moon
Emma
  
Kuvaromaani 
Hugo Cabret - Brian Selznick
The Marvels - Brian Selznick


Lukemisen ohessa voit saavuttaa eri tasoja, jotka määräytyvät luettujen teosten lukumäärän mukaan.
Tasoja suorittamalla siis saat aina jonkun sarjakuvasankarin tittelin. Aika kunnianhimoisesti noita laitoin, mutta eiköhän täältä yksi Asterix löydy. Eikö niin? (ihailen omaa positiivisuuttani)

Haastetasot

1-2 Aku Ankka
3-5 Jaska Jokunen (Tenavat)
6-8 Fingerpori
9-11 Agnes (Saniaislehto)
12-14 Lucky Luke
15-17 Muumipeikko (Muumit)
18-20 Marv (Sin City)
21-23 Annie (Sailor Moon)
24-26 Tintti
27-29 Batman
30+ Asterix

Tervetuloa mukaan ja tsemppiä koitokseen!

Haasteessa mukana:
@anniinasbooks
@kirjakolo
@kirjahullu
Bibbidi Bobbidi Book
bookishteaparty
Carry on reading
Cats, books & me
Ei mustaa valkoisella
Eniten minua kiinnostaa tie
Evarian kirjahylly
Expelliarmus
Hogwarts Library
Hurja Hassu Lukija
Hyönteisdokumentti
Kartanon kruunaamaton lukija
Kirja hyllyssä
Kirjahilla 
Kirjan pauloissa
Kirjapöllön huhuiluja
Kirjavarkaan tunnustuksia
Kirjojen keskellä
Kuutar lukee
Kymmenes kirjain
Lukuisa
Musteen jäljet
Oksan hyllyltä
Pauline von Dahl
Rinkka ja nojatuoli
Sivutiellä
Tuntematon lukija
Yöpöydän kirjat


15.12.2017

Antti Tuomainen - Mies joka kuoli


Oli suuri onni, että annoit myös virtsanäytteen.

Vasta nyt olen ensimmäistä kertaa tutustumassa Antti Tuomaisen tuotantoon ja takakansitekstin jälkeen tiesin, että tästä on aloitettava, vaikka Palm Beach Finland houkutteli sekin. Komedian ja rikoskirjallisuuden naittaminen yhteen on villi visio, mutta ei Tuomaista turhaan ole mahdollista lukea melkein kolmessakymmenessä maassa.

Takakannesta: Jaakko Kaunismaa on 37-vuotias menestyvä sieniyrittäjä, joka saa lääkärikäynnillään yllättäviä ja järkyttäviäkin uutisia: hän on kuolemassa. Jatkotutkimuksissa selviää, että hän on pitkällisen myrkkyaltistumisen uhri – toisin sanoen joku on hitaasti, mutta varmasti murhaamassa häntä.

Juonesta ei tarvitse tietää tuon enempää, sillä kutkuttavinta sitä on lukea tietämättä juuri mistään mitään. Jo kirjan alkuasetelma on hyvin omalaatuinen ja kiinnostusta herättävä. Harvoin päähenkilön henki on oikeasti vaarassa niin että itsekin alkaa empimään, että kuoleeko se ihan todella lopulta? Eihän niin voi käydä. Ei ainakaan sympaattiselle päähenkilöllemme. Syyllisehdokkaita on siellä täällä ja epäilyn alaiseksi joutuvat niin vaimo, sienifirman työntekijät kuin kilpailevan yrityksen väkivaltaa kaihtamattomat pääjehut, joiden kynsiin päähenkilömme joutuu.

Mies joka kuoli on kamala ja hauska samaan aikaan. Kerrankin musta huumori huvitti jopa allekirjoittanutta. Väillä sekopäiseksikin yltyvän trillerin meno ei ole ennalta-arvattavissa, eikä vahinkomurhakaan saa miehen menoa hyytymään. Yltiöpäisiin voimanponnistuksiin hän on myös kykenevä ja kaiken tämän tragikoomisuuden - itkeäkö vai nauraa - kanssa samaan aikaan kirja käsittelee niinkin suuria teemoja kuin kuolema, rakkaus ja petos. Laitoin jo muutkin Tuomaisen kirjat lukulistalle muistiin.

★½
Antti Tuomainen - Mies joka kuoli
Like, 2016
Omasta hyllystä

12.12.2017

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita


Kiirettä pitää kun vuoden viimeisiä viikkoja viedään ja rästipostaukset pitäisi maailmalle lähettää, joten jälleen on luvassa neljän kirjan yhteispostaus. Kaikkia näitä yhdistää lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkuus vuosimallia 2017. Kaksi ensimmäistä näistä olisin lukenut ilman ehdokkuuttakin, mutta toisiin kahteen en olisi välttämättä osannut tarttua, mutta onneksi näin ei päässyt käymään.


Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnaksen varsinainen taidonnäyte on poikkileikkaus sisukkaan kansamme menneisyydestä 1500-luvulta aina 1800-luvulle asti. Käsittelyssä ovat mm. hallitsijat, sodat, noitavainot, kreivin aika... Itsenäistymiseen asti ei siis päästä, vaan Suomi poukkoilee milloin minkäkin vallan alla. Kirja vaatii lukijalta jo jonkin verran keskittymistä ja minä joka en koulussa ole ollut älyttömän kiinnostunut historiasta, sain paljon muistinvirkistystä ja uuttakin tietoa. Koiramäen Suomen historia on tiukkaa faktaa sekoitettuna keveämpiin hassutteluihin. Nostan hattua Kunnakselle, sillä kirja on kieltämättä vaatinut paljon taustatyötä ja vaivannäköä.




Avain hukassa

Avain on hukkunut jonnekin taloon, mutta minne? Auttaisitko pikkuinen? Etsisitkö avaimen? Avainta etsiessä tutustutaan erilaisiin naapureihin kuten järjestelmälliseen ja tarkkaan Barbarossaan, jonka ajatuksetkin ovat aakkosjärjestyksessä; Kalleen, jonka lattia lainehtii sydänsuruista sekä kummitukseen, joka on hamstrannut kotiinsa jos sun mitä eikä siivotakaan voi, kun lattialuuttu on hävinnyt rojun joukkoon. Kirjassa on hauskaa riimittelyä ja pirteitä kuvia, joiden tutkailemiseen menikin tovi. Avain hukassa on oiva tapa tutustua erilaisiin ihmisiin. Naapurissa voi asua vaikka minkälaista väkeä.

"Oletko tavannut Maijaa
ja sen seitsemää pikku faijaa?
Onhan aika tavatonta
että isiä on monta.
Vaan koskaan ei tarvitse yksin olla,
kun vanhempia on yli nolla."



Kahden maan Ebba

Takakannesta: Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin melkein suoraan nelosluokkalaisten Finlandia-talon itsenäisyysjuhlasta. Miksi juuri tanssiaspäivänä! Harsohelmainen tanssimekko jää henkariin roikkumaan, kun äiti saattaa Ebban lentokentälle. Hän joutuu lentämään taas kerran yksin. Lentomatkasta tulee kuitenkin yllättävän mukava. Ja perillä Ebba saa kokea vielä enemmän yllätyksiä.

Ebba joutuu välillä ravaamaan kahden kodin välillä, mutta Saksan koti ei tunnu enää yhtä kivalta, kun siellä asuu isän lisäksi Jolanka ja tämän tytär Anna, joka on Ebbasta rasittava. Olisi paljon kivempi jäädä äidin kanssa Suomeen. Nuorten lukijoiden puolesta en mitään voi sanoa, mutta minun nykyiselle keskittymiskyvylleni (tai kyvyttömyydelleni) kirja eteni liian ponnettomasti, vaikka itse tarina oli hyvä ja päähenkilö Ebba hellyyttävä ja tomera.


Pehmolelutyttö

Takakannesta: Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään.

Olisin mieluusti myöntänyt Pehmolelutytölle Finlandian, sillä vaikka tekstiä ei ollut aina ihan helppoa lukea, niin kesken lopettaminen olisi ollut mahdotonta. Kirja pitää sisällään tarkkanäköisiä huomioita etenkin aikuisista ja suorasukaista nuoren ajattelua. "Ongelmana on se, että kaikki haluavat olla sitä, mitä he eivät ole. Nuoret haluavat olla aikuisia ja aikuiset nuoria. Aika harva on tyytyväinen siihen, mitä hä on tällä hetkellä, enkä minäkään ole siitä tietysti poikkeus."

Aihetta on käsitelty hyvin, eikä lukiessa tullut mitenkään liian likainen tai inhottava olo, vaikka sillekin tielle kirjailija olisi voinut lähteä. Jukka Behmin kieli on rikasta ja raikkaanoloista: "Hymiöitä alkoi ropista niin, että olisin tarvinnut sateenvarjon."


½
Mauri Kunnas - Koiramäen Suomen historia
Otava, 2017
Arvostelukappale

Sanna Mander - Avain hukassa
S&S, 2017
Kirjastosta
½
Riikka Ala-Harja - Kahden maan Ebba
Otava, 2017
Kirjastosta

Jukka Behm - Pehmolelutyttö
Wsoy, 2017
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...