6.6.2017

John Steinbeck - Hyvien ihmisten juhla


"Cannery Row, Kalifornian Montereyn kaupungin katu,
on runoelma, löyhkä; se on kirskuva ääni, valonsävy,
sävel, tottumus, kotikaipuun tunne, unelma."

John Steinbeckin seuraan mieleni taas halajaa. Edellisestä kirjasta ei kauan ole aikaa, mutta mitä turhia odottelemaan. Haluan tutustua laajemmin miehen tuotantoon, sillä nyt tuntuu siltä, että olen pitänyt vain joka toisesta hänen kirjastaan. Ja sitten kun kaikki on luettua, voi viimein aloittaa uusinta kierroksen ja lukea Eedenistä itään - luultavasti en kuitenkaan jaksa odottaa niin kauaa.

Takakannesta: Maailmankirjallisuuden ikivihreisiin kuuluva hilpeä tarina syntymäpäiväjuhlista, jotka kalifornialaisen rannikkokaupungin laitapuolen eläjät järjestävät hyväntekijälleen.

Hyvien ihmisten juhlassa ei varsinaista päähenkilöä ole, mutta eniten se keskittyy Mackiin ja poikiin. "Mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi varallisuutensa mukana vatsahaavan, pöhöttyisi ja tärvelisi silmänsä? Mack ja pojat väistivät tämän ansan, kiertävät myrkkysyötin loitolta, astuvat pyydyksen yli samalla kun kokonainen sukupolvi ansaan takertuneita ja kahliintuneita miehiä karjuu heille ja solvaa heitä tyhjäntoimittajiksi, kehnon lopun saajiksi, kaupungin häpeätahroiksi, varkaiksi, lurjuksiksi, jätkiksi." Asetuttuaan taloksi Palatsiruokalaan, pojat päättävät järjestää kaupungin tohtorille juhlat.

Kaikki pitävät pienikokoisesta ja parrakkaasta tohtorista, jonka kasvot muistuttavat puoliksi Kristusta ja puoliksi satyyria. Tohtori omistaa ja toimii Lännen Biologisen Laboratorion hoitajana. He tuntevat olevansa kiitollisuudenvelassa tälle miehelle, joka pulppuaa viisautta. Juhlien valmistelusta tuleekin pitkä ja harras prosessi, joka ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta pääty aivan toivotulla tavalla, mutta ajatushan on tärkein ja sillai. Vai miten se sanonta menikään.


Sivuilla vilahtaa myös mm. pyöreänaamainen sekatavarakauppaa pyörittävä Lee Tshong, bordellinpitäjä ja portto Dora, koulupoika Frankie sekä Henki-maalari, joka "ei ollut ranskalainen eikä hänen nimensä ollut Henri. Ei hän myöskään ollut mikään oikea taidemaalari." En tiennyt Steinbeckin olevan näin huumorimiehiä. Hänen aikaisemmista kirjoistaan on jäänyt paljon vakavampi kuva, mutta Hyvien ihmisten juhla on varsinainen veijariromaani. Kovin juonivoittoiseksi sitä ei voi sanoa, mutta hengailin mielelläni Cannery Rowissa kiehtovien asukkaiden seassa ja pala palalta rakensin kuvaa elävaisestä kaupungista.

"Naiset, jotka paperoivat hyllyjä ja harrastivat tuollaisia pikku pyyhkeitä, epäilivät ja inhosivat vaistomaisesti Mackia ja poikia. Tuollaiset naiset tiesivät heidän olevan kodin pahimpia uhkia, sillä pojilla oli tarjottavanaan siistin kodin ja järjestyksen ja säädyllisyyden tilalle mukavaa oloa ja mietiskelyä ja toveruutta. He olivat tyytyväisiä nähdessään, että vaimo oli poissa."

Tämän jälkeen matkani jatkuu edelleen Cannery Rowissa, kun seuraavaksi tartun Torstai on toivoa täynnä -kirjaan!
_______________________________________
½
John Steinbeck - Hyvien ihmisten juhla
(Cannery Row, 1945)
Tammi, 1985
Päällys: Markko Taina
Omasta hyllystä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...