18.8.2017

Elokuun lukumaraton - alkaa!


18.45
Aloitan virallisesti maratonin ja jonkun noista ylläolevista nappaan lukuun ensimmäiseksi. Eväätkin on kasassa, joten tästä se alkakoon! Kunhan olen käynyt ensin tutkailemassa mitä muihin blogeihin kuuluu.

PS. Lukusuunnitelmani voi käydä kurkkaamassa edellisestä postauksesta.







17.8.2017

Maratonin lukusuunnitelmat

Kaksi edellistä blogistanian lukumaratonia ovat harmillisesti jääneet välistä kokonaan muiden menojen takia, mutta tähän kesän kolmanteen ehdin viimein osallistua! Maratonia emännöi MarikaOksa ja vielä ehtii mukaan, jos mieli tekee. En ole vielä lyönyt lukkoon aloitusajankohtaa, kun viikonloppumenot on vähän auki, mutta kyllä minä lukemiselle varmasti raivaan aikaa, sillä olen kovasti odottanut pääseväni osallistumaan muiden mukana lukukekkereille.

Keskeneräisten pino on ollut koko kesän laittoman suuri ja olisi helpottavaa saada sitä viimein pienemmäksi. Olen saanut monta luettua loppuunkin, mutta sitten jotenkin kummasti tartun heti uuteen kirjaan ja näin ollen pino ei pienene yhtään! Niin makaa kuin petaa.... Teen maratonista vielä erillisen päivittyvän postauksen edelliskerroista tuttuun tapaan.








Kuvista näkee (kunnianhimoiset) lukusunnitelmani. Paljon on siis noita keskeneräisiä kirjoja odottamassa ja toivon saavani loppuun ainakin Christien Sinisen junan, Selznickin upean Marvels-kirjan ja Turtschaninoffin Maresin. Otin mukaan myös kolme aika lyhyttä romaania, jotka uskoisin hotkaisevani yhdeltä istumalta. Uskaltauduin lisäksi lukemaan taas englanniksi ja kirja on Kingin Carrie. Prom night lähestyy, apua. Tuulen varjoakin olisi mahtava edistää (ei ongelmaa!), sillä kohta ilmestyy suomeksi sarjaan neljäs osa ja haluaisin lukea sen heti tuoreeltaan.


Sarjakuvia ei tällä kertaa ole mukana, mutta lastenkirjat ajavat saman asian. Olen varannut kirjastosta koko Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan, joten lukemista riittää. Ja edistyypä kertaheitolla Suomi100-haaste, josta olen auttamatta jäänyt jälkeen. Kesällä olen lukenut laiskasti kotimaisia.

Huomaan taas lukusuunnitelmien paisuneen hyvin suureellisiksi, mutta eipähän tule tilannetta vastaan, että mitähän seuraavaksi lukisi!

Rentouttavaa lukumaratonia!
 

13.8.2017

John Boyne - Poika vuoren huipulla


Vaikka Pierrot Fischerin isä ei kaatunutkaan ensimmäisessä
maailmansodassa, Pierrot'n äiti Émilie väitti aina, että sota
oli se, joka vei häneltä hengen.

John Boynelta on suomennettu monia kirjoja, joista olen lukenut vain Poika raidallisessa pyjamassa -romaanin ennen blogiaikaa. Muistan vahvasti sen olleen koskettava pieni kirja maailman julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tänä vuonna suomennettu Poika vuoren huipulla on sitä kaikkea samaa, mutta nyt näkökulma on pojalla, joka kasvaa pahaan ymmärtämättä tekojensa seuraamuksia ennen kuin on liian myöhäistä.

Takakannesta: On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle. 

Berghofiksi kutsutussa talossa Pierrot saa uuden nimen ja neuvon unohtaa lapsuutensa Pariisissa. Erityisesti hänen tulisi välttää mainitsemasta ystäväänsä, juutalaista Anshelia – varsinkin talon isännän kuullen! Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta uniformuaan ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. --

Toinen maailmansota ei konkreettisesti ulotu vuoren huipulla olevaan taloon, jossa Pierrot asuu suojassa. Ainut merkki ulkomaailmasta on talon isännän käynnit ja hänen korkea-arvoiset vieraansa, jotka tekevät päätöksiä tuhansia ihmisiä koskien. Boyne kuvaa hienosti nuoruutta ja sen iän alttiutta vaikutuksille ja radikaaleille mielipiteille. Hyvienkään ihmisten olemassaolo ympärillä ei estänyt mustavalkoisen maailmankuvan kehittymistä. Pierrot omaksuu ylöspäin katsomansa ihmisen voimakkaat mielipiteet miettimättä sen pidemmälle, eivätkä hyvän asian puolesta olleet selittäneet Pierrotille tarpeeksi maailmasta ja omista näkökulmista.



Boynen tyyli ei ole liian ahdistavaa lukea, vaikka kaipasinkin vielä syvempiin vesiin pulahtamista. Niille, jotka eivät kaipaa liian rajuja ja synkkiä kuvauksia tuosta ajasta, on kirja varmasti sopivaa luettavaa. Poika vuoren huipulla on pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kirja historian vääryyksistä, joiden ei pitäisi enää koskaan toistua, mutta jotka saavat silti yhä uusia muotoja tässä maailmassa ja nyt.

"Älä ikinä teeskentele ettet tiennyt, mitä täällä tapahtui.
-- Se olisi kaikkein pahin rikos."
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
★½
John Boyne - Poika vuoren huipulla
(The Boy at the Top of the Mountain, 2015)
Bazar, 2017
Arvostelukappale

10.8.2017

Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia


Bulevardi syntyi taatusti Pariisissa. Eivätkä sen jälkeläiset koskaan vedä vertaa kantaäidilleen, joka lakkaamatta kasvaa ja säkenöi, kruunaa öiset fasadinsa leiskuvien valomainosten tiaralla ja asfalttinsa autojen tiheällä lamppuvirralla.

Osa Tove Janssonin teksteistä on jäänyt tuntemattomaksi ja Bulevardi ja muita kirjoituksia kokoaa ne yksiin kansiin. Kirja pitää sisällään novelleja ja esseitä sekä Janssonin kuvituksia lehtiteksteihin ja muita piirroksia. Jälkisanat on kirjaan kirjoittanut kokoelman toimittaja ja suomentaja Sirke Happonen, joka kertoo tekstien yhteydestä julkaisuaikaansa sekä Janssonin muuhun tuotantoon ja elämään.

Takakannesta: Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla. Hilpeässä helsinkiläiskertomuksessa kamppaillaan vuokrahuoneesta ja siitä, kuka hakijoista on hiljaisin.

Kokoelma sisältää myös jo kokeneen ja muumeista kuuluisaksi tulleen taiteilijan pohdiskelevia esseitä. 1960- ja 1970-luvun teksteissään Jansson pohtii muun muassa lastenkirjailijan tarkoitusperiä sekä paikkaa, jossa ihmisen on hyvä olla. Miten saari muuttaa asukkiaan? Entä millaisia taloja ei pidä rakentaa?



Kirjassa on kirjoituksia aina 1930-luvulta lähtien, jolloin Jansson kirjoitti lehtiin, joita hän myös kuvitti. Kokoelman ensimmäisen novellin, Pariisiin sijoittuvan Bulevardin, Jansson kirjoitti 20-vuotiaana.

Novellissa "Parta" nuori nainen Kristina tutustuu boheemiin maalariin, joka parrakkaalla olemuksellaan saa naisen pauloihinsa. "Hän oli rakastunut rakkauteen tai ehkä pikemminkin romantiikkaan, mutta sitä hän ei tiennyt." Nuoruuden huuma saa kyytiä, kun Kristina näkee maalarin ilman partaa. Mies näyttää aivan tavalliselta ja ensimmäistä kertaa Kristina tarkastelee häntä kriittisesti tuntien olonsa pettyneeksi.

"Vuokrataan huone" -novellissa kertoja on asuntoa vailla. "Millaista se on, ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole sitä kokenut. Ensimmäinen hakukierros on täynnä vilpitöntä optimismia, löytöretki, joka muuttuu parin päivän päästä suunnittelemattomaksi paniikiksi ja jättää jälkeensä masennusta ja ihmisvihaa." Asunnonhakijoita on paljon ja vuokranantajalle on annettava kuva siitä, että on paras hakija. Keskinäinen kilpailu hakijoiden välillä on jo kovaa rappukäytävässä, eikä kertojan maalaristatus ole kovin vakuuttava muiden rinnalla.



Viimeisin teksti, "Kerran puistossa", on kirjoitettu 81-vuotiaana ja siinä Jansson pohtii ideapulaa. Kertoja ei tiedä enää mistä kirjoittaa ja suhtautuu ideoihinsa hyvin kriittisesti. Bulevardi ja muita kirjoituksia laajentaa kuvaa Janssonista kirjailijana ja onhan hän ollut todella lahjakas niin kirjoittamisen kuin taiteenkin alalla. Hän kohtelee novelliensa henkilöitä lempeästi, mutta totuudenmukaisesti ja tulkitsee taitavasti ihmismieltä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia
(Bulevarden och andra texter, 1934-1995)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

8.8.2017

Chris Riddell - Ottilia menee kouluun


Ottilia asui asunnossa 243 P. V. Puuskulaisen tornissa, jota
sanottiin Pippurimyllytaloksi, koska se näytti sellaiselta.

Ihastuin Ottiliaan jo ensimmäisen kerran tavatessamme, joten olen innoissani, että sarjaa on päätetty suomentaa lisää. Englanniksi osia on ilmestynyt jo neljä. Chris Riddell on kirjoittanut ja kuvittanut myös Ada Gootti -sarjaa.

Ottilia ja Mauri-herra ovat jälleen mysteerien äärellä. He tapaavat puistossa Seela Forström-Lauristo III:n ja tämän patagonianponin Möpön. Ottilia viettää siitä lähtien paljon aikaa Seelan kanssa, kunnes uuden ystävän on mentävä kouluun. Kekseliäs Ottilia kirjoittaa vanhemmilleen ja pyytää päästä myös kouluun. Pian hän on jo koulubussilla matkalla kohti Alli B. Salon koulua.

Sisäoppilaitos on tarkoitettu erilaisesti lahjakkaille oppilaille ja Ottilia pelkää, ettei hänellä ole lahjoja. Muita oppilaita taas pelottaa Seelan kertomat kummitusjutut koulussa vaeltavasta kummituksesta, varsinkin kun kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua. Ottilia ja Mauri-herra päättävät napata kummituksen.

 

Mauri-herra on surullinen Ottilian uudesta ystävästä, sillä hän ei haluaisi jakaa Ottiliaa kenenkään kanssa. Ottilian nukkuessa Seelan kanssa samassa ylellisessä makuuhuoneessa joutuu Mauri-herra muiden lemmikkien joukkoon Itäsiiven pilttuisiin. Ei ole ihme, että Mauri-herra kaipaa ystäväänsä, sillä Ottilialla ei näytä olevan kauheasti aikaa hänelle koulun pitäessä tytön kiireisenä. Mauri-herra on tehnyt itsekseen salapoliisitöitä etsiessään Ottilian erilaista lahjaa ja törmännyt mielenkiintoisiin asioihin, mutta Ottilia ei ehdi kuunnella.

Ottilia menee kouluun on suloinen kirja koti-ikävästä, omista vahvuuksista ja ystävyydestä. Yhtä tärkeitä tekstin rinnalla ovat Riddell taidokkaat kuvat, jotka herättävät hauskan tarinan eloon.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Chris Riddell - Ottilia menee kouluun
(Ottoline Goes to School, 2008)
Gummerus, 2017
Arvostelukappale

6.8.2017

Hel-YA-kirjallisuustapahtuma





Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettyä Hel-YA-tapahtumaa (Helsinki Young Adult Literary Convention) vietettiin eilen Helsingin Suvilahdessa, Ravintola Lämmössä. Se keskittyi nimensä mukaisesti ya-genreen, joka ei Suomessa ole vielä niin suuri ilmiö kuin ulkomailla. Koska joukossa on voimaa, kokoonnuimme osan kirjabloggareiden kanssa jo ennen tapahtumaa ja teimme täsmäiskun paikan päälle.

Tapahtuman alkaessa pieni tupa oli täynnä porukkaa. Ohjelmassa oli erilaisia paneelikeskusteluja mm. fantasiamaailmoiden synnystä, siitä kuka kirjoittaa ja kenelle, fantasiakirjaillisuudesta tänään ja vinkkejä kirjailijaksi haluaville. Mukana oli videoterveisiä ulkomaisilta kirjailijoilta sekä Holly Bournen Skype-haastattelu. Kirjailijoista mukana oli mm. Erika Vik, Salla Simukka, Emmi Itäranta, Mintie Das, Siri Kolu, Elina Rouhiainen, Juuli Niemi, Johanna Valkama, Katri Alatalo, Elina Pitkäkangas, Sini Helminen ja Antti Halme. Jopa kuudelta ensiksi mainitulta olen ehtinyt kirjan lukea, Simukalta useamman.



Hel-YA oli hyvin lämminhenkinen ja mukava kirjatapahtuma. Siellä käytiin todella kiinnostavia ja intensiivisiä keskusteluja aiheista, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla. Nuorten aikuisten kirjallisuuden leikkikenttä on rajaton ja sen tarjoamissa mahdollisuuksissa on hyvä käsitellä rankkoja ja mielipiteitä herättäviä aiheita. Loppupuolella iski pienoinen väsymys ja energiavaje, sillä kuuteen tuntiin mahtui paljon kaikkea - ja ihan liikaa paikallaan istumista. Toivottavasti tämä tapahtuma saa jatkoa ensikin vuonna ja tavoittaa lisää yleisöä säilyttäen silti ihanan kotoisan fiiliksensä.

Kiitos kaikille ihanille bloggareille seurasta, oli jälleen tosi mukavaa tutustua uusiin naamoihin ja nähdä vanhoja tuttuja! 😃 Nähdään viimeistään taas kirjamessuilla!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
 
Lukulistalle jäi kummittelemaan

Erika Vik: Seleesian näkijä (#2)
Elina Rouhiainen: Uhanalainen (#2)

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki
Holly Bourne: Oonko ihan normaali
Elina Pitkäkangas: Kuura
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä






3.8.2017

RETKELLÄ: Muumimaailma ja Eriskummallinen kahvila

Pääsin ensimmäistä kertaa käymään Naantalin Muumimaailmassa. Paljon oli nähtävää, mutta yllättävän nopeasti kaikki sai koluttua läpi, alue ei nähtävästi ollut niin jättimäisen suuri kuin olin etukäteen ajatellut. Oli Muumitalo, uimahuone, poliisiasema, Nuuskamuikkusen leiri,  laiva, Hemulin talo ja puutarhavaja ja vaikka mitä. Ihmeteltävää riittää ja kiitettävästi tuli räpsittyä kuviakin, joten antaa siis kuvien puhua puolestaan.


Muumitalon sisään pääsi käymään aina sinne huipulle asti. Sieltä löytyi asukkaiden huoneita, keittiö ja ullakko. Pääsin todistamaan myös pientä draamaa Muumilaaksossa, kun Vilijonkka ja poliisit kuulustelivat Haisulia Muumipeikon nyyhkyttäessä vieressä. Oli hauskaa, kun hahmot pyörivät ihmisten seassa rooleilleen omistautuneina. Hieman syrjemmässä, puiden keskellä oli mm. noidan ja Aliisan talo, Yksinäiset vuoret ja hattivattien luola. Lapsille näytti olevan paljon tekemistä ja tutkailtavaa.


Päivän kohokohta oli melkeinpä retken loppupuolella, kun löysimme riippukeinut, jossa oli hyvä lepuuttaa väsyneitä jalkoja ja lukea vähän Muumi-kirjaa. Katsottiin myös Teatteri Emmassa hyväntuulinen esitys Muumit ja suuri Dronttijahti.

Jos ei Muumimaailmaan saakka jostain syystä pääse, niin muumitunnelmaa löytyy myös Naantalin keskustassa (Kaivokatu 5) olevasta Eriskummallisesta kahvilasta. Sieltä löytyy kaikenlaisia yksityiskohtia liittyen muumeihin. Jokainen huone on kuin oma maailmansa. Katossa leijuu kuumailmapallo ja vitriinissä Muumilaakson Sanomat.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...