24.5.2017

Han Kang - Vegetaristi


Ihastusta, inhoa, hämmennystä... Vegetaristista on moneksi. Mitäänsanomattomaksi en voi uskoa kenenkään lukukokemuksen jäävän, vaan Vegetaristi kyllä kaivaa tunteet lukijalta esiin. Aivan varma en ole siitä mitä juuri tuli luettua, mutta jotain kaunista ja kauhistuttavaa ainakin. Eikö kirjallisuuden hienoimmillaan tulisikin herättää ajatuksia?

Takakannesta: Yeong-hye on vaatimaton ja vaitonainen nainen, joka elää perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Hän on aina taipunut muiden tahtoon, kunnes hän alkaa nähdä brutaaleja painajaisia ja päättää lopettaa lihansyönnin. Näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin ennen niin seesteiseen elämään. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa eivät ratkaisua hyväksy, ja heistä jokainen yrittää pakolla saattaa asiat takaisin raiteilleen, entisenlaisiksi. Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat kuitenkin saavuttamattomissa.

Yeong-hyenin aviomies on tyytyväinen tavalliseen vaimoonsa (lue rivien välistä: mitättömään), jonka passiivisuus miellyttää. Vaimolle ei tarvitse esittää parempaa ihmistä kuin onkaan. Yeong-hyen ei ole puoleensavetävä, muttei hänessä ole huonojakaan puolia, joten naimisiin vaan. Kunnes eräänä aamuyönä mies löytää hänet jääkaapin edestä ja asiat muuttuvat. Mies saa hävetä vaimoaan sosiaalisissa tilanteissa, sillä tämä ei suostu käyttämään rintaliivejä. Myöhemmässä vaiheessa vaatteetkin tuntuvat turhilta.

Langolle Yeong-hyen edustaa uutta inspiraation lähdettä, sillä taiteilijalla on ollut hiljaisempi kausi. Hän saa kuulla Yeong-hyenin mongoliläiskästä ja saa siihen pakkomielteen. Tämä kirjan toinen osa hyvin eroottissävytteinen kukkine ja vartalomaalauksineen. Yeong-hyenin sisar on henkilöistä samaistuttavin, eikä yhtä vastenmielinen kuin edelliset. Lapsena hän on huolehtinut kotitöistä ja laittanut ruokaa, ja näin ollen säästynyt isänsä lyönneiltä toisin kuin Yeong-hyen. Sisko ei ole ollut onnellinen miehensä kanssa ja tässä kolmannessa osassa kirjaa, mies onkin häipynyt kuvioista. Sisko pohtii olisiko voinut tehdä jotain toisin, jotta asiat eivät olisi tulleet siihen pisteeseen, että Yeong-hyen näännyttää kroppansa ja kuihtuu.

"Valo, joka siilautui sisään isosta ikkunasta ja hajosi pienen
pieniksi säteiksi, ja kaunis vartalo, jossa niin ikään oli käynnissä
jatkuva hajoamisprosessi, vaikka sitä ei voinut silmin havaita..."

Oli todella inhottavaa lukea kuinka muut yrittävät pakottamallakin vaikuttaa Yeong-hyeniin, eivätkä edes yrittäneet ymmärtää tämän näkökantaa. He luulevat, että heillä on määräämisvalta toiseen ihmiseen, vaikka naisellakin on oikeus omaan kehoonsa. Vegetaristi on kirja erilaisuudesta, muista poikkeavuudesta, mutta jättää myös pohtimaan missä menee raja normaalin ja mielisairaan välillä.

Lukija muodostaa kuvan Yeong-hyenista vain muiden henkilöiden silmien kautta, päähenkilön päänsisälle emme pääse pujahtamaan - ehkä ahdistavuus olisi iskenyt siinä vaihessa kuvaan, vaikka Yeong-hyenin brutaaleista unista saadaankin esimakua. Teksti on vastapainoksi tyyntä ja vähäeleistä, tarina väkevä ja raaka. Moniulotteisena se tarjoaa työkalut laajoihinkin tulkintoihin, varsinkin jos eteläkorealainen kulttuuri olisi tutumpi. Ei ole ihme, että Vegetaristi sai Booker-palkinnon vuonna 2016.

_______________________

★½
Han Kang - Vegetaristi
(채식주의자, 2007)
Gummerus, 2017
Kirjastosta

21.5.2017

Horroksesta herääminen

Blogini on ensimmäistä kertaa melkein neljän vuoden jälkeen vaipunut pieneen hiljaiseloon. Mutta vain hetkeksi. Hengissä on tähän asti pysytty pelkkää julkaisua odottaneiden avulla. Normaalisti postaan hyvin tiheään tahtiin, neljäkin kertaa viikossa parhaimmillaan. En ole sitten huhtikuun saanut luettua juuri mitään loppuun (paria gossipia lukuunottamatta). Uusia olen aloittanut hermostuksissani ihan liikaa.

Tietokoneen ulkopuolinen elämä on lohkaissut ison osan aikaani, eikä keskittymiskyky ole yksinkertaisesti riittänyt lukemiseen. Asiat ovat nyt selkiytymässä (uusia, hyviä tuulia puhaltaa!), joten lukeminenkin tuntuu taas hyvälle. Ehti vähän tulla myös omaa blogia ikävä ja näiden kuulumisten myötä haluan esitellä tällä hetkellä kesken olevat kirjat.


Uuden nimen tarina 
Ollut jo jonkin aikaa - pääsiäisestä varmaan - kesken , mutta näin surkealla keskittymiskyvyllä en kirjaa halua pilata vaan jatkan skarpinpana. Kolmasosa luettu ja vaikuttaa yhtä hyvältä kuin ensimmäinenkin osa!

Therese ja Isabelle 
Matkalukeminen loppui traagisesti kesken ja nappasin vaihtohyllystä ainoan kiinnostavan kirjan, joka oli itseasiassa nimenä tuttu, joten jollain lukulistallani varmasti ollut. Tämä on nopeasti luettu, mutta taidan pihdata lopullisen postauksen Prideviikolle.

Gossip Girl 3: Kaikki kuuluu minulle
Tämä sarja on ollut siis ainoa, jonka kanssa olen edistynyt näiden parin kuukauden aikana. Nostalgiahuuma. 💋


Graniittimies
En tiedä olenko jo jäänyt jälkeen 100 suomalaista -haasteesta - siltä vähän näyttää, kun nytkin on luettavana vain ulkomaalaisia - mutta onneksi on tämä yksikin kesken 😄 Todella kiinnostavan oloinen ainakin näin alla sadan sivun jälkeen.

Hyvien ihmisten juhla
Alunperin minun piti lukea Torstai on toivoa täynnä, joka kyselyssäni oli saanut eniten ääniä, mutta tajusin onneksi prologin lukemisen aikana, että Hyvien ihmisten juhla on ikää kuin "aloituosa" sille, joten lukaisenpa nyt sitten molemmat samantien. Onkin ollut ikävä Steinbeckiä ❤

Muumipapan urotyöt
Muumikirjat ovat mainio lääke jukujumiin ja ihanaa palata näiden tarinoiden ääreen, vaikka edellisestä kerrasta ei nyt niin kauheasti ole aikaa. Kymmenen vuotta..? Haha.

Harry Potter ja kirottu lapsi 
Myös tämä on innostanut taas lukemaan ja olen koko ajan vain enemmän innoissani kesäsuunnitelmistani joihin kuuluu mm. kuvitettujen Pottereiden lukeminen. Kirotun lapsen pariin palaan seuraavana, joten adiós - lukeminen kutsuu!


Parvekelukemisen kausikin on avattu, ihanaa kesä!🌺

16.5.2017

Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa


"Pitäisi jatkaa jo matkaa, mutta minun on
pakko seisahtua hetkeksi katselemaan."
kirjan alku

Melkein tasan vuosi sitten nautiskelin Korppinaisista ja nyt luettavana oli sarjan vahva päätösosa Veri joka suonissasi virtaa. Periaatteessa osat voi lukea itsenäisinä teoksina lähtien Yö ei saa tulla -kirjasta, mutta minä olen tykännyt lukea ne näin ilmestysmisjärjestyksessä.

Takakannesta: On syksyinen aamu Helsingissä, kun Johannes Heinosen kelloliikkeen lattialle tuupertuu luonnottoman kalvakka nuorukainen. Käy ilmi, että mies on lähtenyt Romaniasta, paennut salaperäisestä laitoksesta, jonka toiminnasta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Johannes saa kuulla kauan sitten kadonneen rakastettunsa olevan samassa laitoksessa, ja hän päättää matkustaa Romaniaan etsiäkseen naisen käsiinsä.

Veri joka suonissasi virtaa -kirjan inspiraationa toimii Bram Stokerin Dracula ja siitä tai jostain muusta johtuen luin kirjaa yleensä iltaisin. Se olikin paras tapa virittäytyä tunnelmaan ja Johanneksen synkkään matkaan ja hänen pimeään sisäiseen sielunmaisemaansa. Tätä postaustakin on hyvä kirjoittaa illan pimentyessä.

Johanneksella ja hänen vaimollaan Hannalla on ollut kaksi lasta, mutta toinen heistä on menehtynyt. Johannekselle Aaro on kuitenkin läsnä. Hän ei ole saanut käsiteltyä suruaan ja moneen otteeseen parjaa itseään siitä ettei ollut paikalla. Avioliittokaan ei ole vankalla pohjalla. Johannes ei ole kyennyt unohtamaan Aaloa, elämänsä todellista ja ainoaa rakkautta ja kuullessaan Aalon olevan Romaniassa ei hänen tarvitse kauaa miettiä matkalle lähtöä. Seuraa hän saa yllättävältä taholta, kun tiet kohtaavat ensimmäisestä kirjasta tutun hahmon kanssa.

Veri joka suonissasi virtaa on synkkä, täynnä surua ja ahdistavuutta. Se on toki kauhutarina, mutta pelätä ei tarvitse. Jännittäväksi asiat kyllä kehkeytyivät ja oikeastaan varsinkin loppuosa pitäisi lukea putkeen, sillä oli inhottavaa keskeyttää jännitysnäytelmä ja jättää Johannes yksin selviytymään tietämättä mihin suuntaan juoni on menossa. Todellisuuteen sekoittuu muita elementtejä, tummia sävyjä ja mielen monimutkaisuutta.


"Minun maailma on ollut jo valmiiksi julma ja järjetön. Minun vereni
on kyllästetty surulla. Kuolemakaan ei ole vapautus, ei todellakaan.
Se on vain ovi toiseen, yhtä hirvittävään paikkaan."

Tämän postauksen kirjoittaminen on ottanut aikansa, sillä tuntuu etten saa sanoilla kirjoitetuksi kirjan huikeaa, intensiivistä tunnelmaa ja kaikkia niitä asioita joista pidin. Kirja jatkaa sitä vahvaa linjaa minkä Yö ei saa tulla pari vuotta sitten aloitti. Nyt jään innolla odottamaan mitä Tiina Raevaara meille lukijoille seuraavaksi tarjoilee ja jos olo käy liian malttamattomaksi voin onneksi korkata vaikka Hukkajoen tai Eräänä päivänä tyhjä taivas -kirjan.

____________________________________________


Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa
Like, 2017
Omasta hyllystä

10.5.2017

Jacqueline Wilson - Tracy Beaker x3


Jacqueline Wilson on tuottelias lasten- ja nuortenkirjailija, joka käsittelee kirjoissaan vaikeitakin aiheita, mutta ei ollenkaan ahdistavalla tavalla. Tracy Beaker kirjojen kuvituksista vastaa tuttuun tapaan Nick Sharratt. Luin kaikki sarjan kolme osaa, joista kaksi ensimmäistä oli uudelleenlukuja ja viimeisimmän osan ostin juuri Akateemisesta ja luin ensimmäistä kertaa.

Tähdeksi syntynyt aloittaa sarjan 10-vuotiaasta Tracystä, joka asuu lastenkodissa, mutta omasta mielestään vain väliaikaisesti, sillä hän odottaa kauniin Hollywood-tähti äitinsä tulevan hakemaan häntä hetkenä minä hyvänsä. Sillä aikaa ongelmia aiheuttaa Tracyn rämäpäinen ja rääväsuinen persoona. Hän ei tule toimeen kaikkien lastenkodin lasten kanssa ja ilkeilee välillä niillekin, jotka pitävät itseään Tracyn ystävinä.

 "Eli kaikki menee hienosti, jos ihminen sattuu olemaan sievä ja kiltti nynnerö. Mutta jos hän on tuhma ja ruma, hänellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Hänelle annetaan jokin älytön nimi kuten Tittelintuure eikä häntä kutsuta ikinä mihinkään juhliin eikä kukaan ole hänelle kiitollinen edes silloin, kun hän tekee jonkin valtavan palveluksen. Joten onko mikään ihme, 
että hän kyllästyy sellaiseen kohteluun?"

Tracy on muutenkin koko kirjan läpi pahantuulinen ja kiukkuinen. Hän ei myöskään ei itke koskaan, vaan saa välillä herttaisia heinänuhakohtauksia. Innoissaan Tracy on elämäkertansa kirjoittamisesta ja kun lastenkotiin tulee vierailulle kirjailija Cam, joka on tekemässä juttua lastenkodista, haluaa Tracy päästä ehdottomasti näyttämään hänelle kirjoituksiaan. He ystävystyvät ja Tracy tahtoo Camista itselleen sijaisäidin.

Yllytysleikissä tuo toive on jo todellisuutta. Suureelliset mielikuvat ja odotukset eivät kuitenkaan aina vastaa todellisuutta. Cam ei ole varakas tai menestynyt ammatissaan ja luksuselämää odottava Tracy joutuu pettymään. Hänen tempperamenttinsa aiheuttaa tällä kertaa ongelmia koulussa ja Tracy karkaa usein koulusta piilopaikkaan, jonka on löytänyt myös heiveröinen Alexander. Poika on sisustanut majan ja tuonut sinne Smarties-karkkeja (Tracyn lemppareita).

Alexanderia kiusataan koulussa ja Tracy yrittää tehdä hänestä rohkeampaa. Myöhemmin joukkoon liittyy vielä vanhempi Jalitsu ja kolmikko alkaa leikkimään hurjaa yllytysleikkiä - kuka enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Kirjassa Starring Tracy Beaker ollaan koulussa valmistelemassa joulunäytelmää Dickensin Joululaulun pohjalta eikä Tracy ole varma saako edes roolia siihen. Hänet kuitenkin valitaan näyttelemään pääosaa, yrmeää Scroogea. Cam auttaa Tracya roolissaan, mutta kaikista eniten maailmassa Tracy tahtoo, että hänen kiireinen näyttelijä-äitinsä tulisi katsomaan esitystä.

Nuorena ei ymmärtänyt kaikkea rivien välistä ja itse tarinastakin jäi varmasti monia juttuja tajuamatta ja nyt vanhempana kirjat ovat itseasiassa rankempaa luettavaa. Toki Wilsonin tyyli on humoristinen ja sitä kautta kevyt, mutta hänen kirjan aiheensa ovat rankkoja ja koskettavia. Tracyn kaipaus äitinsä luokse ja sydäntäsärkevä ymmärtämättömyys siitä miksi hän ei tule. Tracy selittää paljon juttuja itselleen joiden tietää olevan pötyä. Hän kertoo muille moneen otteeseen kuuluisasta Hollywood-tähti äidistään, joka on hyvin kiireinen ja siksi Tracy on otettu huostaan. Tykkään enemmän lukea Wilsonkin kirjoja englanniksi, joka jopa minun hitaalla lukemisella sujuu joutuisasti.
_____________________________________________________

Jacqueline Wilson
Tähdeksi syntynyt (The Story of Tracy Beaker, 1991)
Yllytysleikki (The Dare Game, 2000)
Starring Tracy Beaker (2006)
Uudelleen luettua -haaste
Omasta hyllystä

8.5.2017

Novellihaasteen koonti


Reader, why did I marry him -blogissa käynnistyi viime vuoden lopulla novellihaaste ja rohkeana päätin lähteä mukaan ja poistua omalta mukavuusalueeltani vähän isommin. Kokosin aika pitkän listan mahdollisista kokoelmista, joista ei siis tullut luettua kuin pieni osa. Mutta luinpahan novelleja enemmän kuin normaalisti vuodessa yhteensä!


Luetut

Villijoutsenet ja muita kertomuksia - Michael Cunningham (10 novellia)
Kuuntelija - Tove Jansson (18 novellia)
Tavallinen rakkaus - Joyce Carol Oates (6 novellia)  
Afrikka kertoo (6 novellia) 
Ratavartija - Charles Dickens (1 novelli)
Hämärätarinoita - Charles Dickens (1 novelli)

Yhteensä tuli luettua 42 novellia.

4.5.2017

Colleen McCullough - Missalonghin naiset

 
"Octavia, osaatko sanoa, minkä vuoksi meidän onnemme ei koskaan
näytä kääntyvän paremmaksi?" rouva Drusilla Wright kysyi sisareltaan
ja lisäsi huokaisten: "Me tarvitsemme uuden katon."
kirjan alku

Kolme kuukautta sitten tein #hyllynlämmittäjä-listan ja Colleen McCulloughin Missalonghin naiset on jo toinen luettu kirja siitä pinosta. Alkuhan näyttää melkein lupaavalta! Tällä hetkellä olen tosin mennyt sieltä mistä aita on matalin ja lukenut ne kaikista ohuimmat romaanit. Enää onkin ne tiileskivet jäljellä 😂

Takakannesta: Eletään 1900-luvun alkua. Australialaista Byronin pikkukaupunkia hallitsee Hurlinfordien omahyväinen suku. Suvun köyhempään haaraan kuuluvat Missalonghin naiset: leski Drusilla Wright, hänen raajarikkosisarensa Octavia ja Drusillan vanhaksipiiaksi päätynyt tytär Missy Wright. Heidän elämänsä on ikävää kunnes kuvaan astuu mystinen John Smith, joka ostaa lähistöltä kokonaisen laakson – temppu järkyttää Hurlinfordien sukua. Mies hämmentää muutenkin pikkukaupungin totunnaisia kuvioita, ja kaiken lisäksi Missy rakastuu silmittömästi tähän erilaiseen mieheen, jonka hän huimien vaiheiden jälkeen kesyttää itselleen. Byronin rauha on lopullisesti mennyttä.

Kolmen kirjan aikaisemmalla kokemuksella sanoisin, että Missalonghin naiset on kevyt kirja. Vähän höttöisemmän rakkaudennälkään se voisi mennä, mutta ei siitä ole vuosisadan rakkaustarinaksi Okalintujen tapaan. Missyn koin virkistävän määrätietoisena ja vahvana naishahmona. Hän tietysti osasi arvostaa myös kirjoja ja lukikin kovaan tahtiin - mieluiten romantiikkaa Octavialta ja Drusillalta piilossa, sillä äiti tyrkytti tyttärelleen enemmän tietokirjoja. Yli kolmekymmentävuotiaan Missyn uskottiin jäävän vanhaksipiiaksi äitinsä ja tätinsä seuraan. Hänen kaunis (tietenkin) serkkunsa Alice on menossa naimisiin ja ehkä juuri se herättelee Missyä toimimaan.


Ajankuvanakin Missalonghin naiset on kelpo kirja. Hurlinfordien perintään liittyvät määräykset ajavat suvun naiset ahtaalle miesten nauttiessa rikkauksista. Muutenkin miehet määräävät ja naiset tottelevat ja osa kituu köyhyydessä. Armopaloja miehet eivät heltiä antamaan. Missy ei lopulta suostu asettumaan hänelle annettuun muottiin, vaan toimii niin kuin näkee parhaaksi itseään kohtaan.
_________________________________________


Colleen McCullough - Missalonghin naiset
(The Ladies of Missalonghi, 1987)
Wsoy, 1999
Omasta hyllystä

1.5.2017

MUUMIT Sarjakuvaklassikot X


"Kakkua saa jauhaa suu, vaikka maha pullistuu"

Muumi-kirjojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat muumi-sarjakuvat, joista löytyy aikuislukijalle paljon hauskaa hoksattavaa. Tove Janssonin jälkeen ohjaksiin tarttui Lars Jansson ja tällä kertaa luettavana oli uusin, kymmenes albumi.

Tarinassa Muumit ja vampyyri on eläintarhasta kadonnut vampyyri ja koko laakson väki pelkää tulevansa sen puraisemaksi. Muumimamma uskoo löytäneensä vampyyrin keittiöstä, muttei raaski tehdä sille pahaa vaan piilottaa otuksen. Muumit ja televisiossa Muumipapan on tarkoitus mennä ostamaan uusi pöytä rikkimenneen tilalle, mutta kauppias esitteleekin television, jonka Muumipappa sortuu ostamaan. Aluksi muumit eivät ymmärrä tv:n tarkoitusta, mutta pian Muumipappa jää ensimmäisenä koukkuun. "Parasta katsoa, miksi tv on niin hirveä. Lasten tähden. Näin saan tietää, mistä varjella heitä. Se on isän velvollisuus."

Muumit ja televisio

Alikehittyneiden alueiden asessori on käymässä Muumilaaksossa etsimässä alikehittynyttä paikkaa sarjakuvassa Alikehittyneet muumipeikot, muttei löydä sopivaa. Muumipeikko haluaa piristää ja yrittää näyttämällä näyttää heidän olevan alikehittyneitä, muttei onnistu tehtävässä. Hän antaa olla ja muumien jatkaessa normaalia elämää asessori tajuaa heidän olevan täysin primitiivisiä. Hän alkaa sivistää muumeja ja Muumipappa päätyy presidentiksi.

"Me emme halua sivistyä enempää."
"Tyhmyyksiä. Tietysti te haluatte. Ajatelkaa vaikka tv:tä!"
"Ei!"
"Veroja..."
"Ei!"
"Mutta ilman veroja ette saa koskaan veronpalautuksia."
"Se on totta."

Niiskuneiti ihastuu Muumilaakson uuteen asukkaaseen Wärssyyn viimeisessä tarinassa Muumipeikko ja täti. Wärssy on hyvinpukeutunut gentleman sekä runoilija ja Muumipeikko on tietenkin hyvin mustasukkainen. Wärssyn Jane-täti tulee kylään ja hänhän on muumeillekin (valitettavasti) hyvin tuttu. Muumit esittävät olevansa tuhkarokossa, mutta se ei pidä tätiä poissa, vaan hän tulee hoitamaan perheen terveeksi!

Minua jaksaa aina huvittaa se kuinka jokainen sarjakuva alkaa Muumipeikon takapuolesta. Edellisissä osissa on ollut enemmän piikittelyä yhteiskunnalle, näistä en aistinut aivan samaa, mutta nopeasti se aika edelleen menee muumien valloittavassa seurassa.
_______________________________________________


Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot X
Wsoy, (1994) 2017
Arvostelukappale
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...