30.1.2014

Jane Austen - Emma


Emma - Jane Austen
(Emma, 1816)
WSOY, 1996
Kannen kuva: Hyperion
Kannen typografia: Eija Rossi
Omasta hyllystä

"Emma Woodhouse oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli 
viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat 
yhtyvän elämän parhaat lahjat."
kirjan ensimmäinen lause

Viime tipassa sain tämänkin luettua vielä tammikuun puolella - niin kuin Projekti 12 vaatii -, mutta suosiolla jätän tuon toisen Austenin lukematta. Yksi Austen kuukaudessa on enemmän kuin tarpeeksi ;)

Emma asuu varakkaan isänsä kanssa kartanossa. Hän on ottanut harrastuksekseen ihmisten lemmenasioiden järjestämisen oman mielensä ja näkemyksensä mukaan. Hän itse on kuitenkin päättänyt olla menemättä naimisiin koskaan ja asuvansa sen sijaan isänsä kanssa koko lopun ikää. Emman kotiopettajattaren mentyä naimisiin (josta on kai kiittäminen Emmaa jälleen) ja muutettua kauemmaksi, Emma tutustuu Harriet Smithiin, jonka hän ottaa välittömästi uudeksi projektikseen. Tarkoituksena tietenkin kohottaa hieman hänen yhteiskunnallista asemaansa, jotta Harriet saataisiin naitettua jollekin kunnon miehelle. Mikään elämässä ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan varsinkin, kun kyseessä on sydämen asiat, nuo monimutkaiset, ennustamattomat tunteet. Seuraa satuttavia väärinkäsityksiä, rakkaussuruja - ja Emma huomaa pian olevansa niiden kaikkien keskellä.

Emma on itseasiassa aika ärsyttävä tyyppi. Luulee tietävänsä kaiken ja näkee "ystävänsä" alempiarvoisina, jotka hän mielivaltaisesti parittaa jonkun kanssa omien näkemystensä mukaan. Harrietin ihastuessa Martiniin, Emma estää tämän häpeällisen suhteen, vaikkei tiedä ihmisten taustoja ja heidän tunteitaan. Emma on aikamoisen nopea tuomitsemaan ihmisiä. Hän on niin erilainen muihin Austenin päähenkilöihin verrattuna, että olisin varmasti yllättynyt ellen olisi tiennyt jo etukäteen juonta yms. Nämä muut päähenkilöt muistan rakastettavina ja sympaattisina, sellaisina mitä Emma ei aluksi olleenkaan ole. Väittäisin tämän kuitenkin olevan piristävä piirre, jolla saadaan syvyyttä kirjaan ja ihmisenähän Emma kehittyy pitkin kirjaa huomattavasti.

Emman isääkään en kestänyt ;D Rasittava vanhus, joka sitten jaksoi valittaa! Hän huolestui kaikesta ja ensimmäiseksi tuli mieleen vain negatiivisia asioita. Herra Woodhouse mutkisti asioita omituisilla vaatimuksillaan ja erikoisjärjestelyillään. Olihan hän sairas ja sellasta, mutta huhhuh. Emma kyllä jaksoi hyvin kärsivällisesti näitä oikkuja. Selvennän asiaa: juuri näiden ärsyttävien piirteiden vuoksi pidin Emmasta ja hänen isästään, mutta sen sijaan herra Knightley oli varsinainen tylsimys. Seinäruusu, jolla joskus saattoi olla jotain kunnollista sanottavaa, mutta muuten hän hukkui jonnekin kirjan syvyyksiin.

Austenin kirjossa - ja muissa vanhoissa- , saattaa se kynnys tulla, että ymmärtääkö tekstin, sillä se on niin vanhahtavaa ja miten pääsee myös tarinaan mukaan. Juuri nuo seikat ovat varmaan pitäneet minut erossa vähän aikaan Austenista. Voisi myös hyvin olettaa, että koin suurenkin pettymyksen, sillä aikaisemmin olen jo lukenut Ylpeys ja ennakkoluulon, Järjen ja tunteen sekä Viisastelevan sydämen, mutta tunnustus: en ikinä ole ollut mikään suuri Austen -fani, joten tämä kirja oli vain ja ainoastaan erittäin positiivinen lukukokemus. En sano tämän olevan paras Austenin kirja, mutta tämän jälkeen on taas helpompi tarttua seuraavaan Austeniin - sitten joskus.

Jane Austenin kirjoja ei tosiaan voi lukea montaa peräkkäin, sillä silloin tulisi kyllästymisen vaara. Juonikuviot kun tuppaavat olemaan aika samankaltaisia. On tanssiaisia, avioliittopulmia, väärinkäsistyksiä, pääpari, joka huomaa rakastavansa toisiaan vasta joskus lopussa, väärinkäsityksiä, pitkiä kävelyretkiä...

Emma elokuvankin olen nähnyt - siis sen jossa on Gwyneth Paltrow -, mutta pitänee katsoa se uudelleen, sillä en muista siitä juuri mitään ;) Vaikkei elokuva monien mielestä kummoinen olekaan. Niin ja Cluelessin (1995) olen nähnyt. Moderni Emma, suosittelen!

Kirjassa oli muuten joku kuluneempi fontti, jossa oli ohuita leikkauksia, joten lukeminen oli hieman hankalaa. Ja ei, ei mitään elokuvakansia kirjaan kiitos.

Tähtiä:

Austen -lukulistalla:
Kasvattitytön tarina
Neito vanhassa linnassa


4 kommenttia:

  1. Sama juttu täälläkin, tuo Emman ärsyttävyys teki koko kirjasta heti paljon mielenkiintoisemman. Austen-fani en ole ikinä ollut minäkään, mutta Emma on jäänyt positiivisena mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä toi kirjaan aivan uudenlaisen sävyn, joka ei yhtään huono juttu ole :)

      Poista
  2. Minulla jäi joskus teini-iässä Emma kesken, pitäisi yrittää uudelleen. Ja tosiaan aika karseita nuo leffakannet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa yrittää joku kerta, sillä kirja ei yhtään hullumpi ollut. Ja leffakannet pitäisi melkein kieltää :DD

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...